keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Pariisin kevät - Kaikki on satua




Kuuntele: Lopeta!, On aika juosta, Vanginvartijan uni, Häikäisee
Skippaa: Saari, Sytytä valo


Lehmät lentää! En enää vihaa Arto Tuunelaa! EN ENÄÄ VIHAA ARTO TUUNELAA!! Olen päässyt yli pakkomielteisestä Pariisin kevät -vihastani. Kaikki on satua on hieno levy ja Arto Tuunelaa en enää vihaa. Se varmaankin nyt kävi jo selväksi, mutta vielä kerran: Arto Tuunelaa Justus Pienmunne ei vihaa. En kyllä rakastakaan, mutten vihaakaan. Vai onko kaikki vain satua?

Kaikki on satua on heittämällä Pariisin kevään paras albumi. Kokonaisuus kestää kasassa ja kevyen elektropopin ja listarockin pyhä liitto hohkaa salaperäistä vetovoimaa - jopa laimeahko Saari onnistuu esittäytymään edukseen. Tästä saamme varmasti kiittää bändivetoisempaa soundia ja faktaa, että biisit on ensimmäistä kertaa nimetty bändin piikkiin eikä alun perin yhden miehen orkesterina aloittaneen Arto Tuunelaan nimiin.




Kaikki on satua on nautittava levy, joka taatusti vie kuulijansa pois todellisuudesta - tarkoituksenmukaisesti. Sanoitusmaailmaan todellisuudenpakoilu tarjoaa paikoitellen herkullisia hetkiä kuuntelijalle kuin kuuntelijalle, muttei haasta liikaa. Biisinkirjoitus on kauttaaltaan timanttista ja sovitukset ovat runsaita. Hetkittäin Pariisin kevät haastaa PMMP:n (eli oikeastaan Jori Sjöroosin) kisaan tämän hetken mielenkiintoisimpina suomenkielisen popmusiikin tekijänä.


Lopeta! on koukuttava elektropoppailu, jonka yksinkertaisen kikan en toivoisi kuluvan puhki ihan heti. Vanginvartijan uni on lajityypissään mestarillinen biisi, joka onnistuu koskettamaan olematta yhtään teennäinen. Antaisin On aika juosta -biisille kunniamaininnan, ellen epäilisi säkeistön melodian olevan selvä plagiaatti menneiden vuosien hitistä; en vain kuolemaksenikaan muista, mistä melodia on tuttu, mutta se on liian tuttu ollakseen uusinta uutta. Kaikki on satua muutenkin luottaa tuttuuteen: nostalgiset soundit vyöryvät hyökyaaltoina, vieraannuttavia kokeiluja ei kuulla ja jokainen biisin voisi helposti kuulla radiokanavilla Radio Suomesta YleX:ään ja NRJ:hin.


Kaikki on satua -levyllä on myös pakolliset ja valitettavat ongelmansa (so close). Oikeastaan niitä on kolme. Ensimmäiseksi: makeasta tulee maha kipeäksi. Riisutumpi ote olisi tehnyt levystä hengittävän ja dynaamisen; jatkuva pilvissä liitely, aallonharjalla ratsastaminen ja unijunassa istuminen puuduttavat ja tappavat ilon nopeasti. Tämä poika tykkää sekä vuoristoradoista että hattarasta. Toiseksi: kliseinen unikuvasto ja runoilijapoika-lyriikat ovat vaarassa kaatua itsensä alle. Mielenkiintoisista oivalluksista huolimatta sanataituruudesta tulee itsetarkoituksellista eikä aitoa tunnetta tahdo löytää ajatusketjun sokkeloista. Kolmanneksi: kaikista elementeistä huolimatta, musiikin ja sanojen yhteensopivuutta myöten, Kaikki on satua on hieman turvallinen, varma ja yleismaailmallinen levy. Kaikille jotakin - kenellekään ei mitään, you know, mutta ei niin kärjistettynä. Tässä olisi ollut aineksia räjäyttämään monien mielet, mutta biisit, kuten Kevät ja Kesäyö ovat esimerkkejä lupauksista, joita ei viedä loppuun asti. Aloitusbiisi, Lopeta!, Häikäisee ja Vanginvartijan uni ovat ainoita täyteen kukoistukseensa kasvaneita kauniin kedon kukkasia.

Haluaisin käyttää latteaa ilmaisua "Kaikki on satua vaikuttaa, muttei vakuuta", mutta se tuntuisi töykeältä. Albumista on helppo nauttia ja varmasti monet niin tekevätkin, mutta henkilökohtaista sidettä on vaikea kaiken hälinän keskellä muodostaa. TYKKÄÄN TÄSTÄ SILTI AIKA TOSI PALJON SUOMALAISEKSI MUSIIKIKSI!! Pariisin kevään reitti on kuitenkin purjeita myöten oikeaan suuntaan menossa; olkoot tuuli ja meri suopeita Arto Tuunelan ja kumppaneiden matkalla. Hyväksi suoritukseksi voidaan kai jo laskea, että vapaaehtoisesti kuuntelin levyn useita kertoja putkeen ja painoin "love this track" kahdesti (EDIT: kolmesti!) last.fm:ssä.


2 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä täysin irrelevantti pointti, mutta! Rakastan sun kirjoitustyyliä, ihanan vahvaa ja varmaa.
    Jään lukemaan blogiasi, tms, vaikken mikään musiikkiarvioiden ystävä olekaan. Ihan vaan sun kirjoitustyylin takia. Ja no, myös musiikin.

    VastaaPoista
  2. Yleensä miun kirjotustyyli on sekavaa, koukeroista ja tahattoman monitulkintaista, mutta ehkä siinä piileekin se vahvuus! Kirjoitan myös muita tekstejä, mutta niitä vain omien silmieni nähtäväksi. Ehkäpä vielä joskus luon toisen blogin niille.

    VastaaPoista