maanantai 20. helmikuuta 2012

Cloud Nothings - Attack On Memory



Kuuntele: Wasted Days, Stay Useless, Cut You
Skippaa: Fall In, No Sentiment

Nyt saa huutaa! Cloud Nothings hankki Steve Albinin tuottamaan levynsä ja lopputuloksena on parasta poppunkkia, mitä on lähivuosina kuultu. Attack On Memory on odottamaton jatko nimettömälle toiselle levylle, enkä voisi väittää, että kaipaisin yhtään vanhaa takaisin. Tästä tulee vielä jotain suurta. Pahoittelen youtube-linkkien puuttumista, koska levy-yhtiöt ovat kaiken poistaneet, mutta spotify pelastaa!

No Future/No Past on hitaasti lämpenevä (tai pitäisikö sanoa tukahduttava) aloitus, joka muuntuu grungesta pesunkestäväksi emorockiksi ilman mitään negatiivisia konnotaatioita, joita kyseiseen genreen yleensä assosioidaan. Wasted Days on 9 minuutin mittainen eargasmi täynnä toinen toistaan parempia riffejä, soundeja, rumpalointia, noisea ja kitarisat katkovaa huutamista; vankka ehdokas vuoden parhaimpien biisien listalla. Wasted Daysin jälkeen meno muuttuu lepsummaksi, vaikka minkäänlaisesta pehmeydestä on turha yrittää puhua.

Attack On Memory on selvästi etupainotteinen albumi, jonka tähtihetket kuullaan kolmen ensimmäisen biisin kohdilla, vaikka keskivälin Stay Useless ja lopettajana toimiva Cut You ovat suoraan sanottuna aivan huikeita. Toisaalta on aika vaikea puhua mistään painotteisuudesta, kun levylläkin on mittaa vaivaiset puolisen tuntia - juuri sopivasti. Pieni biisimateriaalian epätasaisuus ei  paljon paina, kun tuotantojälki on ruosteista karkkia korville. Attack On Memoryn kaltaista kuuntelunautintoa harvoin tarjotaan rockmusiikin kohdilla, mutta Steve Albini on tehnyt kaikkensa, jotta Attack On Memory olisi mahdollisimman (epämiellyttävän) miellyttävä kokemus. Soitanta on itsevarmaa, Dylan Baldi määrätietoisesti karjuu tiensä eteenpäin ja kokonaisuus rullaa punkin, post-punkin, noisen ja rockin välimaastossa lähes saumattomasti.

Attack On Memory on pakkohankinta kaikille nostalgianälkäisille 90-luvun kasvateille. Se tihkuu nostalgiaa, mutta samalla saapaastelee ylpeästi omilla jaloillaan itsenäisenä teoksena eikä joudu häpeämään yhtään esikuviensa seurassa. Attack On Memory on vaarallinen, hengästyttävä ja viekas. Se on kaikkea, mitä rockmusiikki nykyään kaipaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti