maanantai 19. joulukuuta 2011

Vuoden 2011 parhaimmat levyt: Vieraslista Top 50

Tämän postauksen myötä haluaisin kiittää menneestä vuodesta, koska Sounds of Unknown jää nyt tauolle ainakin seuraavaan vuoteen asti (jos palaa silloinkaan). Viettäkää aivan mahtavat joulut ja uusivuosi! Olkoon vuosi 2012 vielä edeltäjäänsäkin mahtavampi vuosi (musiikillisesti); eihän sitä koskaan tiedä, olivatko maya-intiaanit trolleja sittenkään. Tack och adjö!



Omien listojeni lisäksi olen kysynyt (pikemminkin vaatinut) neljältätoista ihmiseltä omia suosikkejaan vuoden parhaista levyistä eli pyytänyt kokoamaan omat top10/20 listansa. Raadin jäsenistön mieltymykset eivät eroa toisistaan dramaattisesti, vaikka yritinkin haalia erilaisia ihmisiä listaa rustaamaan. Itse en raadissa vaikuta, jotta en pääsisi vaikuttamaan lopulliseen tulokseen. Arvoisalla raadilla oli seuraavanlainen pisteytysjärjestelmä käytössä:


20. sija = 1 piste
19. sija = 2 pistettä
18. sija = 3 pistettä
....
4. sija = 17 pistettä
3. sija = 20 pistettä
2. sija = 24 pistettä
1. sija = 30 pistettä

... näin henkilökohtaiset suosikit saisivat paljon huomiota, mutta monien listoilla olevat levyt löytäisivät silti tiensä kärkitaisteluun mukaan. Positiivista oli, että ehdotettuja levyjä oli yli sata, mikä kertoo pelkästään hyvästä musiikkivuodesta. Sijoitusten lopussa sulkeissa oleva numero on kokonaispistemäärä (+ paitsi en jaksanu loppuja pistää, koska ei jaksanu). Yksimielisyyttä ei ollut, vaikka monet levyt toistuivatkin useammalla listalla! Top10 näyttää aika identtiseltä oman listani kanssa, mutta sen jälkeen tulee paljon levyjä, joita ei ollut omalla listallani edes kunniamainintoina.


1. M83 - Hurry Up, We're Dreaming (144 p.)
2. Eleanoora Rosenholm - Hyväile minua pimeä tähti (122 p.)
3. James Blake - James Blake (113 p.)


4. Bon Iver - Bon Iver (111 p.)
5. Regina - Soita mulle (105 p.)
6. Atlas Sound - Parallax (76 p.)
7. Lykke Li - Wounded Rhymes (72 p.)
8. Gang Gang Dance - Eye Contact (64 p.)
9. Patrick Wolf - Lupercalia (63 p.)
10. Radiohead - The King of Limbs (52 p.)

11. WU LYF - Go Tell Fire To The Mountain (41 p.)
12. Björk - Biophilia (39 p.)
13. Pains of Being Pure at Heart - Belong (38 p.)
14. Youth Lagoon - The Year of Hibernation (37 p.)
15. Florence + the Machine - Ceremonials (35 p.)
16. Lady Gaga - Born This Way (34 p.)
      Jay-Z & Kanye West - Watch The Throne (34 p.)
      Washed Out - Within and Without (34 p.)
      St. Vincent - Strange Mercy (34 p.)
21. Kaiser Chiefs - The Future Is Medieval (30 p.)
      Destroyer - Kaputt (30 p.)
      EMA - Past Life Martyred Saints (30 p.)
      tUnE-yArDs - w h o k i l l (30 p.)
      PJ Harvey - Let England Shake (30 p.)

26. Asa Masa - Jou jou
27. Kurt Vile - Smoke Ring for My Halo
28. Panda Bear - Tomboy
29. Beirut - The Rip Tide
      Zola Jesus - Conatus
      Feist - Metals
      Ville Leinonen - Auringonsäde/Pommisuoja
      Paavoharju - Ikkunat näkevät
35. Random Axe - Random Axe
      Wild Beast - Smother
      Iron & Wine - Kiss Each Other Clean
38. CSS - La Liberación
      Lunatic Soul - Impressions
      CunninLynguists - Oneirology
41. Fucked Up - David Comes To Life
      Gil Scott-Heron & Jamie XX - We're New Here
      Teeth - Whatever
      Nujabes - Spiritual State
      Hercules & Love Affair - Blue Songs
46. Huge L - Yo yo
      Black Lips - Arabia Mountain
47. Kate Bush - 50 Words for Snow
      Friendly Fires - Pala
      Ólafur Arnalds - Living Room Songs
50. Raadelma - Vain mielipuoli päästää kaltaisensa sisään

perjantai 16. joulukuuta 2011

Vuoden 2011 parhaimmat levyt: Top 10




Nyt on koittanut hetki, jota olemme kaikki odottaneet koko vuoden. Harmiksi Pitchfork ehti julkaista oman listansa ennen tätä, mutta ei anneta sen haitata; bitchfork kerrankin painotti eri levyjä kuin minä, vaikka samoja ajatuslinjoja on havaittavissa. Kuten sanottua vuosi 2011 oli musiikillisesti aivan mahtava, tosi kovien ja vielä kovempien levyjen määrä ei ole laskettavissa kahden käden sormilla. Olisin halunnut listata top4:ssa olevat levyt kaikki ykkösiksi, koska jokainen levyistä on omalla tavallaan vuoden paras levy. Yksi levy ei voi edustaa kaikkea, mutta yhdessä nuo neljä levyä edustavat vuotta 2011 mielestäni parhaiten. Pahoittelen vielä, mutta jokaisesta levystä on tulossa melkoiset romaanit: lukekaa harkiten.


10. Pains of Being Pure at Heart - Belong
Genre: indie pop, noise pop, shoegaze
Kohokoh.: Belong, Heart In Your Heartbreak, Strange, Heaven's Gonna Happen Now

Oli alusta lähtien selvää, että Pains of Being Pure at Heart oli tehnyt onnistuneen paluun. Pikkusievästä indie rockista huolitellummaksi muuttuminen ei rappeuttanut biisien sisältöä tyhjäksi vaan oikeastaan tarjosi paremmat lähtökohdat yleisön tavoittamiseen. Jos vertailukohtana voidaan käyttää viimekesäistä Flow festivaalin keikkaa, Belongin biisit sytyttivät yleisön aivan eri tavalla vanhoihin verrattaessa (jos ei nyt kuitenkaan Young Adult Frictionia lasketa). Simpukankuoressa paremmat biisit, paremmat sanoitukset ja parempi soundi veivät mukanaan.

Belongin mahtipontinen aloitus, Heart In Your Hearbreakin tarttuva kertosäe, The Bodyn new wave ja Strangen kitaravalli ovat yksiä vuoden muistettavimpia hetkiä, jotka huutavat katkeransuloista nuoruutta. Arvostelussani vertasin Belongia hattaraan ja korvakarkkiin; asiat eivät ole mihinkään muuttuneet. Belong on edelleen ääniaaltojen muodossa leijaileva hattarapilvi, joka yhdistää indie popin sokeriset melodiat ja shoegazingin meluavat särövallit.


9. tUnE-yArDs - W H O K I L L
Genre: experimental, r&b, rock, noise pop, afrobeat, funk, indie pop
Kohokohdat: My Country, Gangsta, Powa, Bizness, You Yes You

Merril Garbusin sooloprojekti tUnE-yArDs:in sijoittaminen tietyn genren sisälle on suoraan sanottuna helvetin vaikeaa. Ja parasta W H O K I L L:ssä on sen aito omaperäisyys, josta ei voi olla hullaantumatta. Nykyään omaperäisyyteen vaaditaan paljon, mikä voi helposti lipsua yliyrittämiseen, mutta Merril Garbus tekee kaiken niin luonnollisesti - aivan kuin se olisi ainut oikea keino. Ja kun soppaan heitetään yksi tämän hetken parhaimmista äänistä, on lopputulos pelottavan hyvällä tasolla.

Kun "outoudesta" on päästy yli, paljastuu W H O K I L L mielettömän monipuoliseksi levyksi, jonka linjakkuus ja energiataso kummastuttavat vieläkin. Runsaat sovitukset ja lo-fin hyödyntäminen tuovat jokaiseen biisiin tietynlaista koukuttavuutta ja äänellisesti/tuotannollisesti tiettyjen asioiden korostaminen pakottaa luukuttamaan biisejä useammankin kerran. W H O K I L L:in biiseihin ei yksinkertaisesti voi olla kyllästymättä. Räjähtelevät perkussiot, syntikat, saksofonit, kitarat, bassot ja vuoristorataa kulkevat melodiat saavat oikean kontekstinsa "musiikin trooppinen sademetsä" -vertauksesta - kaikki genret, soittimet ja elementit symbioosissa keskenään. Enkä ole edes vielä päässyt kehumaan sanoituksellista puolta! W H O K I L L on levy, jota on yhtä helppo rakastaa kuin arvostaa.


8. James Blake - James Blake
Genre: post-dubstep, minimal, soul
Kohokohdat: The Wilhelm Scream, Lindisfarne, Limit to Your Love, Unluck

Enpä muista keskustelua, milloin ei oltaisi väitelty James Blaken musiikkityylistä - tai sen muka-dramaattisesta muutoksesta EP:ihin verrattaessa. Muutoksen merkit olivat kuitenkin nähtävissä jo Klavierwerke EP:n pianoloopeissa. Myönnettäköön debyytin minimalistisuuden ja soulmaisuuden tulleen pienenä yllätyksenä minullekin, mutta jälkeenpäin katsottuna se tuntui luonnolliselta kehitykseltä. Tosin Enough Thunder EP hieman vei kaavaa liian pitkälle, koska juuri dubstepin matalan basson ja singer-songwriter-materiaalin yhdistäminen tuntui kiehtovalta.

James Blake on vähäeleinen albumi, joka osaa hyödyntää hienolla tavalla hiljaisuutta. Pitkitetyt lauseet, hiljaiset hetket, merkityksettömät mantrat ja polyrytmiikka tekevät levystä piinaavan mielenkiintoista kuunneltavaa. Levyllinen täynnä tunteikkaita pianoballadeja saattaisi olla turhan siirappista, mutta Blaken lähestymistapa, äänimanipulaatio, tuo vanhoista ja kuluneista traditioista aivan uutta esille. Blaken mahtava ääni ei tarvitsisi autotunea, mutta tällä kertaa teknologian taakse kätketty ääni on itsessään viesti. Olivat asiat niin tai näin, harva levy puhututti kuuntelijoita yhtä paljon kuin James Blake. Harva levy miellytti minua enemmän tänä vuonna.



7. Lykke Li - Wounded Rhymes
Genre: indie pop/rock/folk
Kohokohdat: Sadness Is a Blessing, Love Out of Lust, I Follow Rivers

Wounded Rhymes on levyjä, jotka varastavat huomion, vaikka sen kuinka pistäisi vain taustalle soimaan. Hänen viettelevä äänensä on hunajaa korville aikakautena, kun jokaiselta naislaulajalta vaaditaan American Idols -diivamaisuutta. Lyken äänessä on soundi, jollaista ei voi paraskaan opettaja opettaa. Ja se ääni yhdistettynä koukuttaviin popbiiseihin on yhtälö, jonka nimeen joka toinen ihminen vannoo polvillaan. Vai eivätkö I Follow Rivers, Get Some, Sadness Is a Blessing ja Love Out of Lust ole vuoden parhaita popbiisejä?

Wounded Rhymes on melankolian ja ristiriitojen manifesti, joka vannoo tuskan nimeen - kauniilla tavalla. Kun melankolia on kauneuden ylintä muotoa, on kuuntelijan vaikea olla liikuttumatta: toisella tanssijalka, toisella kyyneleet poskea pitkin. Sanoituksellisen puolen ihmissuhdeanalyysit eivät saata olla maailmoja mullistavaa psykologiaa, mutta poplyriikaksi täydellistä. Ja se, mitä sanat eivät voi kertoa, puhuu musiikki puolestaan. Avainasemassa olevat kitarat ja pauhaavat rummut loihtivat tunnelmaa ja tukevat ikivihreitä popmelodioita. Harmi vain, että Lykke Li joutui peruumaan esiintymisensä Flow festivaalilla... olisi varmasti ollut vuoden ikimuistoisin popkeikka tällaisella repertuaarilla.



6. Eleanoora Rosenholm - Hyväile minua pimeä tähti
Genre: taiderock
Kohokohdat: Valo kaasumeren hämärässä, Kolo, Pimeä tähti, Hakemus

Vaikka Eleanoora Rosenholm ei paljon levylistoilla juhli, on tämä Fonal Recordsin ylpeys herättänyt jatkuvasti mielenkiintoa vähänkin suomalaista musiikkisia seuraavien piireissä. Vainajan muotokuva oli tolkuttoman kova pelinavaus, Älä kysy kuolleilta he sanoivat oli täyttä tavaraa, mutta Hyväile minua pimeä tähti vei Mika Rätön, Pasi Salmen ja Noora Tommilan yhtyeen musiikillisen ilmaisun toisiin sfääreihin. Aiemmin Rätön omalla tavalla häiritsevät ja häiriintyneet lyriikat toimivat kuriositeettina, mutta kolmas kerta toden sanoi: musiikki ja sanoitukset loivat aivan uudenlaisen maailman.

Aiempaa teatraalisempi ilmaisu luo vahvoja mielikuvia. Tarina herää eloon, biisien välillä voi havaita yhteyksiä, jotka ovat hajanaisin ristipistoin harsittu kasaan - aika ja paikka menettävät merkityksensä. Vaikka sanoitukset tihkuvat verta ja raakuutta, ei sillä mässäillä. Sopivasti överi on sopiva termi tähän. Jo konseptina Hyväile minua pimeä tähti on aivan omaa luokkaansa suomalaisessa musiikkihistoriassa, mutta kaiken lisäksi biisit ovat rakenteiltaan ensiluokkaisia. Valo kaasumeren hämärässä on pophelmi, joka riisti paikan Maailmanlopulta Eleanoora Rosenholmin parhaana biisinä. Hyväile minua pimeä tähti on levy, johon panostaminen kannattaa.




5. Regina - Soita mulle
Genre: indie rock/pop, shoegaze
Kohokohdat: Jos et sä soita, Haluan sinut, Mustavalkeaa, Lepään aalloilla

Viimeistään nyt Regina osoitti olevansa kameleontti vailla vertaansa. En pistäisi yhtään pahakseni, jos omaisin yhtä tarkan vainun musiikin uusista trendeistä kuin mitä Mikko Pykärillä on. Soita mulle:n soundi voisi olla laskelmoidun trendikäs, ellei se sattuisi olemaan parasta Reginaa koskaan. Ei ole toista suomalaista bändiä, jonka historian varrella on julkaistu ensiluokkaista suomalaista elektropoppia, joka asteittain liikkui orgaanisempaan suuntaan. Soita mulle on täyskäännös, joka yhdistää Reginalle tutut ihmissuhdelyriikat nostalgiseen ysärikitararockiin ja shoegazeen. "Kokeilu" ei olisi voinut olla onnistuneempi. Kuulaat melodiat, kitaroiden pehmeä särö ja vähäeleiset rummut ovat uudistuneen Reginan soundin peruselementit. Aiemmasta muistuttaa vain Iisa Pykärin ääni, joka on parantunut levy levyltä.

Soita mulle tuntuu hetkeltä, jolloin bändin todelliset valttikortitt astuvat parhaiten esiin. Vaikka aiemmilla levyillä oli monta täydellisyyteen hapuavaa hetkeä, on Soita mulle pelkkää tähtihetkeä, jolloin kaikki palaset loksahtavat paikalleen. Tuotannolliseen pelleilyyn ja kikkailuun ei tarvitse sortua, kun peruselementit ovat itsessään tarpeeksi hyviä. Uusi lähestymistapa tuo Iisan lyriikoille aiempaa suurempaa vastuuta, mikä sopii täydellisesti musiikin luonteeseen. En tiedä, miten voisin vielä kehua levyä, mutta täydelliseksi poplevyksi sillä on aivan riittävästi titteliin oikeuttavia tekijöitä. Annetaan ajan näyttää, voiko Regina vielä tästä parantaa!



4. Bon Iver - Bon Iver, Bon Iver
Genre: folk, folk rock
Kohokohdat: Perth, Holocene, Calgary, Beth/Rest

Oi, Justin Vernon, kuinka monta kertaa olenkaan tuijottanut kattoa sängystäni ja kuunnellut Bon Iver, Bon Iveriä. Lukemattomia määriä. Miten paljon aikaa olenkaan käyttänyt (turhaan) kansivihkosen lukemiseen saadakseni selvää biisien merkityksistä. Fuck them, en tarvitse niitä! Bon Iver, Bon Iver puhuu paljon jo musiikkinsa ja erityisesti Vernonin äänen puolesta. Monipuolisempi ja dynaamisenmpi Bon Iver, Bon Iver on albumimuodossa julkaistavan musiikin riemuvoitto, joka ennen kaikkea osoittaa kokonaisuuden olevan enemmän kuin osiensa summa. Biiseistä ei edes huomaa, että säännönmukainen rakenne puuttuu lähes kokonaan - levy virtaa kristallin kirkkaana vuoristopurona, joka kasvaa lopulta valtavaksi tunteiden tulvaksi.

Bon Iver, Bon Iver on monella tapaa For Emma, Forever Ago:sta eroava levy. Enää ei vinguta vanhojen rakkauksien perään, nyt vingutaan paikoista. Pelkän kitaran ja rumpujen lisäksi soppaan on heitetty runsaalla kädellä niin saksofonia, synoja, pianoa ja kaikkea mielenkiintoista kokonaiskuvaa rikastuttamaan. Enää ei todellakaan missään mökissä äänitetä, nyt on isot nimet tukemassa hommaa. Mutta silti, Bon Iver, Bon Iver kuulostaa vilpittömältä, rakastettavalta ja sympaattiselta levytä täynnä ikimuistoista ja lohduttavaa hetkeä. Vaikka levyltä kuulee tavoitteiden olleen korkealla, ei yliyrittämistä ole havaittavissa ja yliampumiseksi ei voida edes laskea AOR-henkistä lopetusta; varsinkaan jos se on yksi kaikkien aikojen parhaimmista lopetuksista - ja yksi vuoden parhaimmista levyistä.


3. Destroyer - Kaputt
Genre: soft rock, disco, jazz,  pop
Kohokohdat: Chinatown, Suicide Demo for Kara Walker, Bay of Pigs

Destroyerin Kaputt oli ensimmäinen kunnollinen levyarvostelu, jonka tein. Minkä teinkin sitten aika haparoidusti ja nykyään häpeän lukea vanhoja tekstejäni. Mutta kuitenkin alkuvuodesta 2011 julkaistu Kaputt on itselleni yllättävä levy, koska en olisi uskonut koskaan nauttivani näin kasarimaisen juustoisesta levystä, joka on täynnä saksofonisooloja ja myötähävettävää soft rockia. Mutta Kaputt on niin vastustamaton levy, joka ei jostain kumman syystä olekaan myötähävettävä saatika minkäänlaista negatiivista tunnetta herättävä levy. Smooth jazz ja white disco ovat eittämättä 80-luvun pahimmat puolet, mutta miten helvetissä sitten Kaputt osaa tehdä niistä yhden 2000-luvun vastustamattomimmista levyistä??? En pysty käsittämään ja siksi en pohdi asiaa enää. Chinatownin sanoin "I can't walk away!".

Dan Bejarin sooloprojekti Destroyerin soundi muuttui "radikaalisti" Kaputt'illa, kun folkahtavasta indie rockista siirryttiinkin discolattialle. Kaputt'in esittelemä maailma on kuin hämärä yökerho, jonka lattialla elämässään sekaisin olevat ihmiset tanssivat sielunsa kuurolle ja sokealle ihmismassalle. Kaikki tuntuu epätodelliselta. Maaginen realismi? Kun sekaan heitetään vielä elektronisempaa herkkua, on yhdellä kerralla käytä läpi koko popmusiikin historia 80-luvulta tähän päivään.

Bay of Pigs (Detail) on samannimiseltä EP:ltä muokattuna koko Kaputt'in kulminaatio, jossa psykedelia, ambient disco, indie rock ja paras popmusiikki kohtaavat mitä miellyttävimmällä tavalla. Tästä ei oikeasti musiikki parane, ei biisit, ei Bejarin puolilauletut lyriikat, ei viittaukset. Chinatown on tyylikkäin levynaloitus aikoihin, Suicide Demo for Kara Walkerin loppujamittelut ovat eargasmikkainta musiikkia koko vuonna ja lopetus ei voisi tapahtua tyylikkäämmällä tavalla kuin miten Bay of Pigs sen tekee. Kaputt on maailma, jonka ymmärtämiseen voi kuluttaa loppuelämänsä, mutta eniten siitä saa irti nauttimalla, mitä vuoden hurmaavimmalla poplevyllä on tarjottavanaan - helvetisti seksikästä saksofonia!


2. Atlas Sound - Parallax
Genre: alternative rock, akustinen rock, indie rock/pop
Kohokohdat: Terra Incognita, Mona Lisa, Lightworks, Angel Is Broken

"It's all about parallax, man" - Bradford Cox

Bradford Cox: indiejumala, Deerhunterin nokkamies, Atlas Sound. Yhteen vaivaiseen virkkeeseen tiivisti hän koko ihmiselon ihanuuden ja kurjuuden. Ihmiset näkevät asiat eri tavalla: toisen viisi vuotta on toiselle 20 vuotta, toisen onni on toisen kurjuus. Elämä on todella monimutkaista ja hyvin vaikeaselkoista. Yksinäisyys, hermoromahdus ja asioiden tajuaminen on tällä kertaa johtanut myös musiikin syntymiseen, kun Bradford Cox kirjoitti elämänsä suoraviivaisimmat ja jopa Let The Blind Lead Those Who Can See But Cannot Feel'ia henkilökohtaisemmat biisit. Ei maistu katkeruus, ei suru; todellisuus harvinaisen kauniisti kuvattuna sitä enemmän.

Parallax on ihmeellinen levy, joka oikeana hetkenä tunkeutuu kuuntelijan ihon alle ja nipistää oikeista hermoradoista juuri oikealla hetkellä. Akustinen tunnelmointi, nerokkaat popbiisit ja räväkämmät vaihtoehtorock-raidat ovat biiseiksi naamioituja pikku perkeleitä, jotka onnistuvat kerta toisensa jälkeen herättämään ajatuksia ja nostattamaan tunteita pintaan. Toisinaan ne hellivät sumuverhoin ja rauhoittavat, joskus ne herättelevät elämään. Lightworks, Mona Lisa ja Terra Incognita ovat käsittämättömän hyvin tehtyjä lauluja.

Parallax on hetki Bradford Coxin uralla, kun kokeellisuus ja poptaju kävelevät käsikädessä kultaista keskitietä. Ratkaisu ei haiskahda kompromissilta, vaan ajatusten ja visioiden kristallisoinnilta. Halcyon Digest tuntuu lämmittelyltä ja kaikki aikaisemmat levyt laimeammilta. Parallax on heittäytymistä musiikkiin, se on musiikista elämistä. Mutta silti, en usko, että Parallax on vuotta kauempaa Bradfordin magnum opus.

1. M83 - Hurry Up, We're Dreaming
Genre: dream pop, shoegaze, syntikkapop
Kohokohdat: Midnight City, Intro, Wait, This Bright Flash, New Map

Mikä tekee M83:n tuplalevystä vuoden parhaimman albumin (jos on kerran pakko se numero ykkönen olla!)? Syitä voisi listata tuhansia, mutta yksinkertaisesti Hurry Up, We're Dreamingin maailma on parasta, mitä musiikki on koko vuonna luonut. Inspiroiduin levyn uniteemasta niin paljon, että päätin toteuttaa jokaiselle biisillensä oman kuvansa, visuaalisen vastineen. Jo se kertoo, kuinka innoissani olin aiemmin syksyllä levystä. Hurry Up, We're Dreaming on mielikuvituksellisin, kunnianhimoisin ja onnistunein musiikillinen projekti vuonna 2011. Midnight City on vuoden ylivoimaisesti koukuttavin biisi, jota tulen varmasti vuosikymmenten päästä muistelemaan kaihoisasti.

Hurry Up, We're Dreaming esittelee jokaisen puolen M83:n musiikillisesta paletista ja esittelee tusinan uusia ilmaisukeinoja. M83:n matka instrumentaalisesta ja elektronisesta shoegazingista on ollut levy levyltä massaltaan kasvava projekti, joka räjähtää hyvällä tavalla käsiin Hurry Up, We're Dreamingilla. Vaikka vaikutteita poimitaan sieltä täältä ja vuosikymmenten välillä sukkuloidaan ahkerasti, ei onnistu HUWD kuulostamaan muulta kuin M83:lta itseltään. Homma ei hajoa käsiin missään vaiheessa, vaan koko tupalevyllisen ajan jokainen sekunti käytetään harkiten ja onnistuen. Runsas materiaali saattaa pelottaa aluksi, mutta kokonaisuus rullaa kauniisti yhteen majesteettisten väliosuuksien avulla.

Hurry Up, We're Dreaming on musiikkia, joka nostattaa hymyn huulille, tanssituttaa ja saa tuntemaan. Hurry Up, We're Dreaming saa tuntemaan vaikka ärsytystä, mutta kylmäksi se ei jätä, mitä nyt kavereideni mielipiteitä olen kuullut. Hurry Up, We're Dreaming on uskomaton levy, jota voi kuunnella tuntikausia kyllästymättä. En tiedä toista vuonna 2011 julkaistua levyä, josta nauttiminen olisi yhtä vaivatonta. En tiedä levyä, joka sytyttäisi minut yhtä vahvasti. Levyn biisit ovat täydellisiä viemään toiseen maailmaan; elokuvamaisuus, dramaattisuus, mahtipontisuus, vähäeleisyys. Kaikki tunnetilat ovat edustettuja, kaikki sekoittuvat selkeäksi ja tarkoituksenmukaiseksi kokemukseksi. Hurry Up, We're Dreaming on levy, joka edustaa lähes kaikkea eikä jää silti pelkäksi pintaraapaisuksi. Tätä kaikkea musiikki voi olla. Ja siksi rakastan musiikkia.

We didn't need a story, we didn't need a real world
We just had to keep walking
And we became the stories, we became the places
We were the lights, the deserts, the faraway worlds
We were you before you even existed

carry on

torstai 15. joulukuuta 2011

Vuoden 2011 parhaimmat biisit: Top 30







Lupasin niitä biisejäkin, koska kaikki teistä eivät ole yhtä intohimoisia albumikuuntelijoita, mutta en yhtään vähättele mieltymyksiänne! Joskus ei ole aikaa kuunnella kokonaisia levyjä, vaan yksi tai kaksi helmeä. Niihin hetkiin haluankin hieman paljastaa omat suosikkini vuodelta 2011. Olkaa hyvät ihmiset!



30. Wild Beasts - Bed of Nails
Bed of Nails on hidas syttyjä, mutta on ansainnut selvästi paikkansa vuoden muistettavimpien biisien listalla. Soundi on mitä korvaa miellyttävin ja jokaisella kuuntelukerralla miellyttävämmäksi kasvava laulajan ääni ovat vastustamaton yhdistelmä. Laulaja Hayden Thorpen ääni häiritsee hyvällä tavalla.



29. Katy B - Katy On A Mission

Tällaiselta pitäisi dubstepin kuulostaa eikä pelkästä wobblelta. Tätä paremmaksi dubsteppia on vaikea vetää! Olen monet kerrat halunnut kuulla tämän baarissa, mutta turha toivo, kun sieltä tulee pelkästään myötähävettäviä dubstepremixejä Adelen biiseistä. Aina ei voi voittaa, mutta silti aina ennen juhlimista tämä biisi soi!

28. Chairlift - Amanaemonesia
Chairliftin ensivuonna julkaistavalta levyltä irroitettu sinkku oli loppuvuoden yllättäjiä. Omalaatuinen annos 80-luvun syntikkapoppia ja new wavea sai monet painamaan replay-nappia kerta toisensa jälkeen. Aivan loistava kertosäe ja lopun jammailu takaavat paikkansa vuoden parhaimpien biisien listalla. Varoitan jo nyt: tämä jää soimaan päähän.


27. FM Belfast- I Don't Want To Go To Sleep Either
Don't Want To Sleep'in ensimmäinen sinkku oli kesän riehakkaimpia biisejä. Tämäkin jää soimaan päähän, valitettavasti. FM Belfastin elektropop onnistuu vain aina toimimaan yhtä piristävästi.



26. Jens Lekman - An Argument With Myself
Melko vaatimattoman EP:n nimikkobiisi on kiistämättä Jens Lekmanin uran helmiä. "Fuck You, NO YOU FUCK YOU" - kohta on yksi vuoden hauskimmista yksittäisistä sekunneista musiikin saralla.


25. Washed Out - Amor Fati
Loistavan Within and Withoutin yksi parhaimmista hetkistä oli Amor Fatin pulppuava lämminhenkisyys. Tätä biisiä kuunnellessa haluaisi niin kovasti lähteä road tripille parhaiden kavereidensa kanssa. Menee varmasti talvi tätä kuunnellessa.


24. WU LYF - We Bros
Kiistatta vuoden salaperäisin bändi julkaisi vuoden parhaimman post-rock biisin, jos tätä voi sellaiseksi edes nimittää. Uljasta kitarointia, rämisevää rumpalointia ja vyöryvää riehakkuutta sisältävä biisi on vuoden koskettavimpia.


23. Yuck - Get Away
Paras "Sonic Youthin" biisi 2000-luvulla - ehe ehe. Mutta oikeasti säröisä kitaravalli ja säkeistöjen melodinen kitarointi on vuoden parasta kitararockia. Väliosassa iskevät kylmät väreet ja loppu onkin yhtä eargasmia!


22. Neon Indian - Polish Girl
Vastustamaton syntikkapop-biisi, jonka säkeistöjen tunnelataus on uskomaton - laulajan ääni ei paljasta kaikkea, vaan synat hoitavat puhummisen luontaisemmin. Soundillisesti mahtavan biisin rumpukone tikittää suoraan sydämeen.


21. Studio Killers - Ode to Bouncer
On mahtavaa kuulla Teemu Brunilan ääntä monen vuoden tauon jälkeen, mutta vielä näin killerissä biisissä. Ode To Bouncerin olisi sietänyt olla vuoden suurimpia klubihittejä, mutta eipä tullut kuultua sitä missään. Lisää pisteitä mahtavasta musiikkivideosta!


20. Shine 2009 - New Rules
Vuoden tyylipuhtain ysärihitti. Kertosäkeen muistettava synamelodia ja välinpitämättömästi laulettu "Get ready for the new rules" takasivat korkean sijoituksen vuoden parhaimpien biisien listalla.



19. Mélanie Laurent - En t'attendant
"Le temps prend tout son temps" iski sydämeeni ensimmäisellä kuuntelukerralla. Vuoden parhaimpia kertosäkeitä, ihastuttava sovitus ja viulumelodia särki sydämeni. Vaikka koko levy ei onnistunut täyttämään kaikkia biisin asettamia odotuksia, on En t'attendant vuoden rakastettavimpia biisejä, josta ei tunnetta ja yllätyksiä puutu.



18. The Horrors - You Said
The Horrorsien laulaja ei ole koskaan kuulostanut yhtä sympaattiselta kuin You Said'illa. Hengästyttävä kitarasoundi ja torvisovitus vievät mielen takaisin viime kesään. Tätä kuunnellessa ei voi muuta olla kuin onnellinen.


17. tUnE-yArDs - Bizness
Huikea musiikkivideo olisi yksistään tuonut paikan vuoden parhaimpien biisien listalle, mutta Bizness on Merril Garbusia vahvimmillaan. Biznessin vahva laulusuoritus yhdistettynä svengaavaan bassoon, leikittelevään perkussiontiin ja saksofonisooloon tekevät biisistä vuoden parasta poppia.


16. Adele - Rolling In The Deep
Hyvän biisin tunnistaa siitä, että vaikka sen kuulisi tuhat kertaa, se edelleen pysyy hyvänä biisinä. Rolling in the Deepin on ollut vaara muuttua puuduttavaksi biisiksi kaiken radiosoiton jälkeen, mutta kuitenkin se jaksaa edelleen viihdyttää ja tarjota vahvoja fiiliksiä. Adelen ääni, huh.


15. The Antlers - I Don't Want Love
Peter Silbermanin tunnistettava falsetto tekee The Antlerista sen. Ilman sitä The Antlers voisi helposti hukkua tusinaindiebändien joukkoon, mutta persoonallinen falsetto onnistuu puhaltamaan radioheadmaiseen soittamiseen salaperäistä ja voimakasta tunnelatausta. Sydäntäraastava levynavaus.



14. Radiohead - Lotus Flower
Radiohead on kaikkea muuta kuin kuollut. Lotus Flowerin satunnaiset taputukset tekevät hulluksi - hyvällä tavalla. Radiohead ei koskaan petä, ei koskaan!


13. St. Vincent - Cruel
Monikerroksinen Cruel on sanomaltaan, sävellykseltään ja sovitukseltaan vuoden nautittavimpia biisejä. Vuoden hullaannuttavin kitarasoolokin on sekaan ympätty! Discopoljentoon yltyvä biisi nousee koko kestonsa ajan ja loppujamittelun toivoisi kestävän ainakin 10 minuuttia pidempään.


12. Lady Gaga - The Edge of Glory
Paljon Robynin viimevuotisen Body Talkin biisejä muistuttava The Edge of Glory on Lady Gagan paras biisi. Musiikkivideosta ei voi sanoa samaa. The Edge of Glory on pysäyttävä anthemi, joka pistää tanssimaan ja tuntemaan. Lady Gaga ei kuulosta laisinkaan laskelmoivalta popdiivalta vaan vilpittömältä ihmiseltä. Vahva.


11. The Weeknd - House of Balloons / Glass Table Girls
House of Balloons / Glass Table Girls on kaksiosainen biisimonsteri, joka yksinkertaisesti toimii. Ensimmäisen osan vahva tunnelataus ja toisen osan übercool joumatamou ovat tunnelmaltaan vuoden kieroutuneinta musiikkia, mitä tottakai rakastan.


10. Youth Lagoon - Montana
On vaikea kuvitella niin nuoren ihmisen pystyvän näin vahvan biisin tekemiseen, mutta totta se on. "I Will Grow" -mantra on jo kerran saanut kyynelet virtaamaan, mutta etenkin loppua kohden kasvava ja voimistuva biisi pistää maailman todella sekaisin, milloin kaikki haikeuden, surun ja onnen tunteet hyrräävät maailmankaikkeutta ympäri.



9. Gang Gang Dance - MindKilla
Psykedeelinen mestariteos, joka saa tanssimaan. Tämä oikeasti räjäyttää mielen, en pysty sitä paremmin kuvailemaan! Mikä soundi, mitkä melodiat, MITÄ HELVETTIÄ -tunne on se päällimäisin fiilis tätä kuunnellessa.


8. Eleanoora Rosenholm - Valo kaasumeren hämärässä
Olin saada sydänkohtauksen alkuvuodesta, kun Valo kaasumeren hämärässä julkaistiin. Tällaista musiikkia saisi olle enemmän. Pysäyttävät sanoitukset.



7. Patrick Wolf - House
Patrick Wolf on aina osannut tehdä vastustamattomia popbiisejä, mutta House on aivan omaa luokkaansa herran discografiassa. House on anthemi, johon ei voi kyllästyä. Herkistyn joka kerralla biisin melodiaan ja Patsyn laulusuoritukseen. :)



6. Bon Iver - Holocene

Justin Vernonilla on ihmeellinen taito rakentaa biisejä, jotka porautuvat syvälle kuuntelijan alitajuntaan. Herkempää tulkintaa saa hakea - vuoden balladi? Toivon kovasti, että Bon Iver voittaisi muutaman Grammyn tästä, mutta tärkeintähän se ei ole. GO BON IVER!



5. Atlas Sound - Terra Incognita

Oi, Bradford, miten haluaisinkaan halata sinua ja sanoa, että yksinäisyys ei ole pahasta. - jos tällaisiä biisejä on lisää tulossa. Parallaxin kliimaksina toimiva Terra Incognita on rautainen osoitus Bradfordin biisintekijä- ja laulukyvyistä. Aavemainen tunnelma verhoaa kuuntelijan omaan maailmansa. Uskomattoman kaunis biisi.


4. Fucked Up - Queen of Hearts

Kukapa olisi alkuvuodesta uskonut, että Fucked Up tekisi punkoopperan, mutta ei helvetti, miten hyviä biisejä sieltä irtosikaan. Queen of Hearts on uskomattoman koskettava biisi punkiksi. Mahtavaa riffittelyä ja pysäyttävää duetointia. "Hello my name is David, Your name is Veronica. Let's be together, let's fall in love", oli vuoden yksittäinen kohokohta.


3. Regina - Jos et sä soita

Reginan muutos orgaanisesta elektropopista shoegaze-vaikutteiseen kitarapoppiin on parasta, mitä Suomessa kuultiin koko vuonna. Maistiaiseksi irroitettu Jos et sä soita on yksinkertaisesti täydellinen popbiisi, jollaisia ei julkaista kuin muutama vuodessa maailmanlaajuisesti.



2. Lykke Li - Sadness Is A Blessing
Ja tässä toinen niistä maailmanlaajuisista täydellisistä popbiiseistä. Phil Spector -mainen anthemi on sydäntäraastavaa kuunneltavaa, mutta samalla puhdistava kokemus. Surullisuuden personifikaatio on vuoden parhaimpia metaforia ja varmasti tulevaisuudessa tulemme kuulemaan läjäpäin Lykke Li:n inspiroimia naisartisteja. YOU GO GIRL! *snap


1. M83 - Midnight City
Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, mitä biisiä olen hehkuttanut koko vuoden. Midnight City on mullistava biisi, joka ansaitsee kaiken saamansa hehkutuksen. Kertosäkeen riffi on itse asiassa Anthony Gonzalezin omasta äänestä muokattu synariffi, joka yksistään erottaa Midnight Cityn vuoden muista biiseistä.
Ei tee edes mieli pilkkoa biisiä osiin ja arvioida, miksi se on niin hyvä, koska jokainen, joka on sen kuullut, on välittömästi innostunut. Midnight Cityyn liittyy vuoden parhaimmat muistot. Niin kuin viime vuoden parhaimpaan biisi, Robyn Dancing On My Own'iin, on Midnight City muodostunut hyvin henkilökohtaiseksi biisiksi, jolla on paljon sanomaa ja merkitystä takana. Oikeastaan Dancing On My Own ja Midnight City muodostavat parin, koska Dancing On My Own korosti ongelmaa ja Midnight City ongelmanratkaisua - ympyrä sulkeutuu.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Vuoden 2011 parhaimmat levyt: kunniamaininnat







Ennen kuin paljastan, mitkä kymmenen levyä ovat henkilökohtaisia suosikkejani, annan kunniaa 30:lle levylle, jotka eivät päässeet top50. Nämä levyt ovat sellaisia, joilla kaikilla varmasti olisi asiaa vuoden parhaimmat -listoille, mutta ajanpuutteen takia en ole ehtinyt kaikkiin tarpeeksi syvällisesti tutustua antaakseni niille sitä kunniaa. Loistavia levyjä, joihin kannattaa joka tapauksessa tutustua, jos aikaa vain riittää.


Tom Waits - Bad as Me
Genre: blues, experimental rock
Kohokohdat: Bad as Me, Chicago

Pekka Kuusisto & Paula Vesala - Kiestinki
Genre: kamarimusiikki
Kohokohdat: Ukkosella, Häävalssi

Tycho - Dive
Genre: IDM, downtempo
Kohokohdat: Hours


Mastodon - The Hunter
Genre: metal, sludge metal
Kohokohdat: Curl of the Burl, Black Tongue

Coldplay - Mylo Xyloto
Genre: pop
Kohokohdat: Princess of China, Every Teardrop Is a Waterfall

Nightwish - Imaginaerum
Genre: symphonic metal, power metal
Kohokohdat: Storytime, Song of Myself


Biosphere - N-Plants
Genre: ambient
Kohokohdat: Ikata-1, Sendai-1


How to Dress Well - Just Once EP
Genre: lo-fi r&b, neoklassinen musiikki
Kohokohdat: Decisions, Suicide Dream 2



Chisu - Kun valaistun
Genre: pop, elektroninen
Kohokohdat: Sabotage, Kohtalon oma

Toro Y Moi - Freaking Out EP
Genre: chillwave, psykedelia
Kohokohdat: Freaking Out


Adele - 21
Genre: pop, soul
Kohokohdat: Rolling in the Deep, Set Fire to the Rain


Thurston Moore - Demoslished Thoughts
Genre: akustinen rock
Kohokohdat: Benediction


Egyptrixx - Bible Eyes
Genre: dubstep, funky, UK garage
Kohokohdat: Bible Eyes, Liberation Front


Asa Masa - Jou jou
Genre: hip-hop
Kohokohdat: Hip hop hurraa


Kurt Vile - Smoke Ring for My Halo
Genre: folk rock, americana
Kohokohdat: Jesus Fever, Baby's Arms


Los Campesinos! - Hello Sadness
Genre: indie rock
Kohokohdat: By Your Hand, Hello Sadness

The War On Drugs - Slave Ambient
Genre: americana, indie rock
Kohokohdat: Best Night, Come to the City


Metronomy - The English Riviera
Genre: indie pop/rock
Kohokohdat: The Look


Peaking Ligths - 936
Genre: dub, psykedeelinen rock
Kohokohdat: All The Sun That Shines, Tiger Eyes (Laid Back)


Feist - Metals
Genre: indie pop, folk
Kohokohdat: Graveyard


Battles - Gloss Drop
Genre: experimental rock
Kohokohdat: Ice Cream, Futura


Elbow - Build a Rocket Boys!
Genre: indie rock, progressive rock
Kohokohdat: Neat Little Rows, Open Arms

Freeman - 4
Genre: pop
Kohokohdat: Mitä sinulle kuuluu?, Liian myöhään


Dirty Beaches - Badlands
Genre: lo-fi, rockabilly
Kohokohdat: True Blue, A Hundred Highways


Patrick Wolf - Brumalia EP
Genre: pop
Kohokohdat: Together, Pelicans

Braids - Native Speaker
Genre: dream pop, avant-garde pop
Kohokohdat: Lemonade, Native Speaker

Raphael Saadiq - Stone Rollin'
Genre: soul, rock, funk
Kohokohdat: Go to Hell, Radio

Black Lips - Arabia Mountain
Genre: garage rock
Kohokohdat: Mad Dog, Don't You Mess Up My Baby


Anna Calvi - Anna Calvi
Genre: alternative rock, taiderock
Kohokohdat: Desire

EMA - Past Life Martyred Saints
Genre: indie rock, noise rock
Kohokohdat: California

tiistai 13. joulukuuta 2011

Vuoden 2011 parhaimmat levyt: Top 30-11





On aika jatkaa listaamista, kun vuorossa ovat sijoitukset 31. - 11., mutta tällä kertaa valitseminen muuttui niin vaikeaksi, että jouduin kahden levyn osalta jakamaan listasijoituksen. Saatte siis vielä enemmän levyjä, mukavata. Aikaisemmin listatut levyt on siis näkyvissä ylläolevassa linkissä perusteluineen ja kohokohtineen.


30. Zola Jesus - Conatus
Genre: industrial, taidepop, gothic, elektroninen
Kohokohdat: Seekir, Avalance, Hikikomori

Askeettinen ja filosofinen Conatus tarjoaa paljon virikkeitä mielelle. Hengittävä kokonaisuus goottipopista, industrialista ja taidepopista inspiroituneita ihmisen mielen -kuvauksia toimisi ensiluokkaisena terapiana. Levyn painostava tunnelma on täysin uniikki vuoden musiikkikartalla.

29. WU LYF - Go Tell a Fire to the Mountain
Genre: post-rock, indie rock
Kokokohdat: We Bros, Dirt, Heavy Pop

WU LYF on edelleen itselleni suuri mysteeri, mutta jostain syystä palaan aina takaisin Go Tell A Fire to the Mountainin äärelle. Laulajan viskinen ääni tuntuu joskus sietämättömältä, joskus ilmaisukykyisemmältä kuin kenenkään muun. Onneksi äänimassaan on hyvä luottaa ja Go Tell a Fire to the Mountain on aidon omaperäinen levy, joka varmasti tulee olemaan kovassa soitossa vuosienkin päästä.



28. Deerhoof - Deerhoof vs. Evil

Genre: experimental rock
Kohokohdat: Behold a Marvel in the Darkness, Super Duper Rescue Heads!, I Did Crimes For You

Deerhoof vs. Evil on ensimmäinen Deerhoofin levy, jota oikeasti rakastan. Aikaisemmin Deerhoofin "outous" meni suvereenisti ohi tajuntani, mutta viimeinkin tasapaino sekoilun ja rockin välillä on saavuttanut ihannetilan. Äkkiarvaamaton Deerhoof vs. Evil heittelee jokaiseen ilmansuuntaan ja tarjoilee muhkeita yllätyksiä kerta toisensa jälkeen.

27. The Antlers - Burst Apart
Genre: indie rock
Kohokohdat: I Don't Want Love, Hounds, Corsicana, Putting The Dog To Sleep

Vaikkei Burst Apartista tullut Hospicen veroista klassikkoa, on se omanlaisensa teos, jonka luokse palaa mieluusti haavojansa nuolemaan. Radiohead kuuluu levyllä aika selvästi läpi, mutta Peter Silbermanin falsetto antaa biiseihin mahtavan tunnelatauksen, johon ei edes Thom Yorken valittava ääni pysty. Kaunista ja herkkää, tunnelma on kaikki kaikessa.

26. Neon Indian - Era Extraña
Genre: syntikkapop, chillwave, elektroninen rock, shoegaze
Kohokohdat: Polish Girl, Arcade Blues, Suns Irrupt

En vieläkään jaksa olla innostumatta faktasta, että Neon Indian teki tämän levyn Helsingissä ja miten se on inspiroitunut Suomen talvesta- hih hei! Chillwaven ehkä toiseksi suurin nimi muutti hieman psykedelian värittämää kaavaansa ja teki täyspainoisen synarock-levyn. Eristäytyneisyys ja kylmyys näyttäytyvät aivan uudessa valossa Era Extrañalla! Heart-biisisarjan ympärille rakentuva levy on tyylikäs ja cool.


25. Katy B - On A Mission

Genre: dubstep, dance, funky, UK garage, house
Kohokohdat: Katy On A Mission, Broken Record, Ligths On, Hard To Get

Katy B, mission accomplished. On A Mission on mitä mainion tanssilevy, jonka dubstepin, funkyn ja Lontoon undergroudin musiikkityylien sekoitus tuotti killereitä tanssiraitoja. On A Missionia kuunnellessa toivoisi, että dubstepin ei tarvitsisi välttämättä olla basson raiskaamista ja wobble wobble wobblen liikakäyttöä, vaan hienovaraista tyyleillä leikittelyä. On A Mission on niin monipuolinen levy, että sen päälle voisi lätkäistä kymmeniä eri genrejä, mutta vieläkään sen olemus ei olisi selvillä. Katy B hakkaa Skrillexin bassoraiskaamiset mennen tullen.


24. Patrick Wolf - Lupercalia
Genre: pop, elektroninen
Kohokohdat: House, The City, Armistice, Together

Lupercalia on täynnä toistaan sokerisempia rakkauslauluja. Ja ne rakkauslaulut ovat Patrick Wolfin popeinta kamaa, mikä on tietysti herran elektronisen ja folkin pyhään liittoon rakastuneiden harmiksi tullut jäädäkseen. Itse en valita, koska parempia biisejä ei ole Wolf uransa aikana tehnyt ja kokonainen levy täynnä onnellisuutta on mukavaa vaihtelua. Lupercalia osoittaa, että rakastuminen voi tehdä hyvää kenelle tahansa.



23. PJ Harvey - Let England Shake
Genre: folk, alternative rock, experimental
Kohokohdat: The Words that Maketh Murder, In The Dark Places, All and Everyone

PJ Harveyn sotalevy Let England Shake on ollut vuoden kiistaton kriitikoiden suosikki, mutta itsehän en nyt sitä kuitenkaan vuoden parhaimmaksi väittäisi. PJ Harvey on yksiä harvoja naisrockareita, jotka pystyvät todistamaan luomisvoimansa ja uusiutumaan loputtomasti. Let England Shake on kuitenkin häpeättömän hyvä levy täynnä uskomattomia lyriikoita ja pysäyttäviä hetkiä. Ehkä parasta yhteiskuntakritiikkiä koko vuonna.


22. King Creosote & Jon Hopkins - Diamond Mine
Genre: folk, elektroninen
Kohokohdat: John Taylor's Month Away, Bats In The Attic, Bubble

Folklaulaja King Creosoten ja elektronisen musiikin tuottajan Jon Hopkinsin vuosikausia hiottu timantti on rauhoittavaa kuunneltavaa. Diamond Mine on levy, jonka ääreen kannattaa rauhoittua, koska Creosoten laulujen melodiat ja Hopkinsin tuotanto muodostavat herkkiä tunnelmia, jotka lohduttavat ja piristävät kummasti. Menin taannoin kehumaan tätä 2010-luvun ensimmäiseksi folk-klassikoksi ja sitä se todellakin on!


21. The Field - Looping State of Mind
Genre: minimal house
Kohokohdat: Arpeggiated Love, Looping State of Mind, It's Up There

Ruotsalaisen The Fieldin kolmas levy jalosti kaavansa huippuunsa ja tuloksena oli herran tähänastisen uran kiistattomasti paras levy. Lyhyet samplet loopataan minuutteja kestäviksi biiseiksi ja päälle lisätään bassoa ja joskus vähän jotain muuta. Instrumentaalinen elektroninen musiikki harvoin on yhtä innostavaa!

20. The Weeknd - House of Balloons
Genre: post-dubstep, contemporary r&b, lo-fi
Kohokohdat: House of Balloons / Glass Table Girls, High For This, What You Need

Ilmiöksi muodostuneen The Weeknd'in debyyttialbumi tai pikeminkin debyyttimixtape on majesteettista kuuneltavaa. Merkityksetöntä hedonismia, pinnallisuutta ja mahtavaa musiikkia. House of Balloons on ahdistavan hyvä kokonaisuus juhlimisesta, huumeista, sosiaalisista ongelmista ja ihmisen psyykeestä. Kuuntelukokemus, joka kannattaa kokea.


19. a) Radiohead - The King of Limbs
Genre: elektroninen, experimental rock
Kohokohdat: Bloom, Lotus Flower, Feral, Codex

Yllättäen julkaistu The King of Limbs asettui saumattomasti Radioheadin discografian kokeellisemman puolen jatkeeksi. Eniten yhtymäkohtia Amnesiacin kanssa sisältänyt The King of Limbs on vahva osoitus Radioheadin kyvystä onnistua mukavuusalueidensa ulkopuolella. The King of Limbs on huumaava ja hypnoottinen levy, jonka kuumeiset rytmit ja äänet ovat kuin toisesta maailmasta.

19. b) Kate Bush - 50 Words for Snow
Genre: minimal, taidepop, taiderock
Kohokohdat: Lake Tahoe, Misty, 50 Words for Snow

Kate Bushin luminen teemalevy 50 Words for Snow on parasta ei-joulu joulumusiikkia! Parempaa soundtrackia talvelle ei ole tehty sitten Björkin Vespertinen. 50 Words for Snow on taidepopjättiläisen yksi merkillisimmistä levyistä. Levyn maailmaan on helppo uppoutua, mutta siitä pääseminen eroon voi osoittautua vaikeammaksi kuin voisi arvatakaan.

18. Fucked Up - David Comes to Life
Genre: punk, post-hardcore, rock opera
Kohokohdat: Queen of Hearts, The Other Shoe, One More Night

David Comes to Life on megalomaaninen punk opera, jonka kaltaista ei ole lähivuosina varmasti luvassa toista. 1970-luvun Englantiin sijoittuva tarina sisältää rakkautta, vihaa, petoksia ja yllätyksiä - kaikkea mitä kunnollisessa draamassa pitääkin olla. Musiikkiakaan ei ole unohdettu, koska 18 biisin mittainen levy sisältää vuoden parasta riffittelyä ja asenteikasta rockia.


17. Gang Gang Dance - Eye Contact
Genre: worldbeat, experimental, psykedelia
Kohokohdat: Glass Jar, MindKilla, Thru and Thru

Gang Gang Dance onnistui kerrankin pääsemään Animal Collectiven varjoista pois. Eye Contact on yhtyeen popein teos, mutta se ei ole välttämättä huono asia. Psykedeliaa, maailmanmusiikkia ja rockia yhdistävä teos kutsuu luokseensa: se houkuttelee, viettelee ja hurmaa. Eye Contact on melkoinen runsaudensarvi, josta löytää jokaisella kuuntelukerralla uusia puolia. Innostumatta ei voi olla!

16. Björk - Biophilia
Genre: minimal, experimental, elektroninen, taidepop
Kohokohdat: Mutual Core, Crystalline, Cosmogony, Sacrifice

Olin jo oikeastaan menettänyt uskoni Björkin suhteen, mutta Biophilia komeasti todisti Björkin olevan hengissä ja vahvempi kuin vuosiin. Luonnon ja teknologian suhdetta konseptuaalisesti käsittelevä levy on parasta Björkiä sitten Vespertinen. Säveltäjänä Björk kirjoittaa parempia lauluja kuin koskaan ja laulajana hän on vanhentunut arvokkaasti. Biophilian sisällön määrä on huimaava ja vieläkään en ole pystynyt omaksumaan kaikkea, mutta mitä enemmän uppoudun Biophilian maailmaan sitä enemmän ihastun sen maailmaan. Tämä on pakko kokea ensi vuoden Flow'ssa!


15. Wild Beasts - Smother
Genre: indie rock, dream pop, elektroninen
Kohokohdat: Bed of Nails, Loop to Loop, Albatross, End Come Too Soon

Vielä muutama kuukausi sitten vihasin Wild Beastsia, koska en sietänyt Hayden Thorpen lauluääntä. Mutta jotain kummallista tapahtui ja tällä hetkellä olen täysin hukkunut sen mahtavuuteen. Smother on bändin askel elektronisempaan ilmaisuun ja seksuaalisuuden teemat ovat aiempaa korostetumpia. Smother on viettelevä levy, jonka kauneus, salaperäisyys ja monikerroksisuus pakottaa kuuntelijan sukeltamaan syvälle teoksen sisälle. Takaisinpääsyä ei ole ja Smother on vuoden koukuttavimpia levyjä. End Come Too Soon on oikeassa, levy loppuu aivan liian pian alkamisestaan aivan kuin ihmissuhteet ja onni.


14. Youth Lagoon - The Year of Hibernation
Genre: lo-fi, electropop, dream pop, indie rock
Kohokohdat: 17, Cannons, Montana, Afternoon

Youth Lagoonin yllättävä debyyttialbumi on vuoden sydämellisimmistä julkaisuista. Monista paikoista vaikutteita ottava 22-vuotias Trevor Powers luo epäkonventionaalisin biisirakenteiden ja cresscendon avulla ainutlaatuisen tunnelman levylle. Levyltä huokuu vilpittömyys, nuoruuden ahdistus ja kaihoisuus.


13. Washed Out - Within and Without
Genre: chillwave, syntikkapop
Kohokohdat: Echoes, Amor Fati, Far Away, Eyes Be Closed

Kesän 2011 soundtrack oli ehdottomasti Washed Outin Within and Without. Within and Without on taianomaista elektronista musiikkia, joka hurmaa ensihetkiltä lähtien. Within and Without ei ole turhan haastavaa musiikkia, mutta ei myöskään sisällöltään tyhjää hattaraa. Levyllä on paljon annettavaa, mutta ennen kaikkea tästä pitää nauttia. Within and Without todistaa, että chillwave on kaikista puutteistaa huolimatta ansainnut paikkansa muiden genrejen joukossa.


12. St. Vincent - Strange Mercy
Genre: indie pop, indie rock, experimental, math rock
Kohokohdat: Cruel, Surgeon, Strange Mercy, Champagne Year

St. Vincent eli Annie Clark enemmän kuin vakuutti olevansa huippulahjakas kitaristi ja biisintekijä. Strange Mercyn hurjat kitarariffit pistävät monet kitararockbändit häpeään. Aiempaa henkilökohtaisemmat sanoitukset ja entistä kokeellisemmat sovitukset tuottivat vuoden omaperäisintä musiikkia, josta on helppo nauttia ja jota on enemmän kuin velvollinen kunnioittamaan. Strange Mercy on hurmaava ja vaikuttava levy täynnä koukkuja ja runsaita sovituksia.


11. Lady Gaga - Born This Way
Genre: dance, pop
Kohokohdat: Judas, Government Hooker, The Edge of Glory, Scheiße

Hates gonna hate. Born This Way on vuoden paras tanssilevy, ei siinä auta itkeminen markkinoilla. On turha puhua Born This Way'n floppaamisesta, vaikka myyntiluvut eivät edellisen levyn myynteihin yltäneetkään. Born This Way'n biisit olivat "the real deal" alusta loppuun asti, eikä toista parempaa täysveristä tanssilevyä tänä vuonna ollut. Born This Way hoitaa tehtävänsä paremmin kuin erinomaisesti. En kyllä vieläkään pidä hänestä ihmisenä, mutta mitä musiikkia, huh.