maanantai 12. joulukuuta 2011

Vuoden 2011 parhaimmat levyt: Top 50-31










Vaikka vuosi ei ole vielä päättynyt, on korkea aika aloittaa vuoden parhaimpien levyjen listaaminen. Teen nämä listat erissä, koska olisi puuduttavaa pistää kaikki materiaali samaan postaukseen, joten joudutte vielä hetken kärsimään ennen kuin paljastan omat suosikkini. Ensimmäisessä erässä otan sijoitukset 50-31, toisessa 30-11 ja viimeissä loput. Täytyy sanoa, että vuoden 2011 taso on ollut yllättävän kova ja mahtavia levyjä on ainakin kymmenkunta joutunut listan ulkopuolelle.


Lähtölaskenta alkakoon! Tahdon sanoa, että minulle tuotti suuria vaikeuksia rankata levyjä, koska taso on vain niin kova. Joten älkää antako sijoitusten huijata, koska sijojen 38. ja 15. välillä voi olla vain hiuksen hieno ero. Vähintään top35 jälkeen levyjen valitseminen muuttui infernaalisen vaikeaksi.



50. French Films - Imaginary Future

Genre
: indie rock
Kohokohdat: Living Fortress, Golden Sea

French Filmsin debyytti osoittautui kestäväksi levyksi, joka on tuonut paljon iloa syksyyn ja miksei alkaneeseen talveenkiin. Parasta levyssä on sen nuorekkuus ja vilpitön tunnelma.




49. Grouper - AIA
Genre: ambient, dream pop, drone
Kohokohdat: Alien Observer, I Saw a Ray

Vuoden ambient-julkaisujen ehdotonta kermaa. Aavemainen tuplalevy, jonka pyörteisiin on helppoa uppoutua tuntikausiksi.



48. Oneohtrix Point Never - Replica
Genre: ambient, drone
Kohokohdat: Power of Persuasion, Replica

Vuoden toinen ambient-helmi, joka sykkii välillä elektronicaa ja toisinaan heleästi maalaa maisemaa ahdistavalla pianolla. Yllättävänkin muistettavaa ja elävää musiikkia ambientiksi!


47. Shine 2009 - Realism
Genre: balearic beat, pop
Kohokohdat: New Rules, Naturally

Ei onnistunut Shine 2009:n maailmanvalloitus, mutta ehdottomasti vuoden parhaimmistoa kotimaisten levyjen osastolla. Levyn rantatunnelma väistämättä heittää mielen kesäiselle biitsille. Realistista todellisuudenpakoilua?


46. Clap Your Hands Say Yeah - Hysterical
Genre: indie rock, post-punk
Kohokohdat: Misspent Youth, Hysterical, The Witness' Dull Surprise

Ei niin hysteerinen kuin nimensä antaisi ymmärtää, koska Hysterical on Clap Your Handsia seesteisimmillään. Kauniit melodiat ja pelkistetymmät sovitukset kielivät aivan muusta kuin hysteriasta. Hysteria kuuluu ainoastaan laulajan tunteiden välittämisessä, mikä ei ole yhtään huono juttu. Oikeastaan ensimmäinen levy, josta oikeasti olen pitänyt tältä bändiltä.


 45. Gil Scott-Heron & Jamie XX - We're New Here
Genre: post-dubstep, UK garage, elektroninen
Kohokohdat: I'll Take Care of You, Running, Home

Jo edesmenneen legendan viimeiseksi levyksi jäänyt I'm New Here sai mahtavan uusiokäsittelyn The XX:n rytmimieheltä Jamie XX:ltä. Sanoisinko, että lopputulos on jopa alkuperäistä parempi, mikä onkin hyvin harvinaista remix-levyille.


44. The Weeknd - Thursday
Genre: contemporary r&b
Kohokohdat: The Birds pt. 1 & 2, Rolling Stone, Life of the Party

The Weekndin toinen mixtape hyppäsi syvemmälle tekstuurien ja itsesäälin maailman onnistuneesti. Sosiaaliset ongelmat kukoistavat, huumeet kiertävät kehää ja naiset aiheuttavat päänsärkyä. Lopputuloksena vakavasti otettavaa modernia r&b:tä, jonka äänimaailma tarjoaa paljon aihetta riemunkiljahduksille.


43. Jay-Z & Kanye West - Watch The Throne
Genre: hip-hop
Kohokohdat: Lift Off, No Church In the Wild, Otis

Vierailijoilla ja hedonismilla kuorrutettu teos kesti kuin kestikin kasassa ja on jatkuvasti ollut nautittavaa kuuneltavaa. Ei ehkä poikein parhaimmat yksilösuoritukset, mutta tuotannollisesti Kanye West ja Jay-Z näyttivät olevansa The Illest Motherf***ers alive!


42. Yuck - Yuck
Genre: indie rock, noise rock, shoegaze
Kohokohdat: Get Away, The Wall, The Rubber

On vaikea uskoa Yuckin ponnistavan Englannista, koska heidän soundinsa on lähes meripihkaan säilötty versio Sonic Youthin ja Dinosaurus Jr.:in 90-luvun kitararockista. S/t debyytti ei sorru olemaan pelkkä pastissi 90-luvun suuruuksien tuotannosta, vaan tekee kaiken innostavasti. Kitarapoppia suurella sydämellä.


41. Jamie Woon - Mirrorwriting
Genre: soul, r&b, post-dubstep
Kohokohdat: Night Air, Street, Lady Luck

Osittain Burialin tuottama Mirrorwriting sykkii niin soulia, dubsteppia, poppia kuin r&b:tä mitä koukuttavimmalla tavalla. Upeat soundit yhdistettynä Woonin seksikkääseen ääneen on pelottavan tehokas kombinaatio. Osui ja upposi.


40. FM Belfast - Don't Want To Sleep
Genre: dance, electro
Kohokohdat: I Don't Want To Go To Sleep Either, Believe, Stripes

Islantilainen partybändi FM Belfast kokosi mitä mahtavimman kokelman bilebiisejä, joita tuskin kuulee missään (harmillista). Mikään ei toisaalta estä kalsaribileitä ja parempaa musiikkia piristymiseen on vaikeampi keksiä. So good.



39. KMFDM - WTF?!
Genre: industrial
Kohokohdat: Krank

Jo yksistään Krankin takia levyllä on oikeutus top50, koska vuoden parhaita tanssibiisejä. Sanoin sen. Tekisi mieleni markkinoida levyä tanssimusiikkina, mutta saisin kaikkien vihat niskoilleni! Mutta kuitenkin, vuoden laadukkainta industrialia, keneltäkäs muulta kuin KMFDM:ltä.


38. Tim Hecker - Ravedeath, 1972
Genre: ambient, drone
Kohokohdat: Hatred of Music I, Studio Suicide 1980

Häiritsevän kaunis Ravedeath 1972 riisti yöuneni maaliskuussa. On uskomatonta, kuinka lähtemättömän vaikutuksen vaivaiset urut ja synat voivat saada aikaan. Olen edelleen ihan ymmälläni tämän levyn kauneuden ja voiman edessä. Pysäyttävä kokemus!



37. Panda Bear - Tomboy
Genre: psykedelia, indie rock, experimental
Kohokohdat: Tomboy, Slow Motion, Alsatian Darn

Noah Lennoxin (Animal Collective) sooloprojektin neljäs levy ei välttämättä saanut yhtä riemuisaa vastaanottoa kuin Person Pitch, mutta äänitehtailijana ja sanoittajana Lennox osoitti harpanneensa jättiaskelia. Tomboy on yhtä tekstuurien juhlaa unohtamatta ässäbiisejä.



36. Florence + the Machine - Ceremonials
Genre: taidepop, soul, indie rock
Kohokohdat: Shake It Out, What The Water Gave Me, Only If For A Night

Florence Welchin toinen levy on mahtipontinen ja mahtipontinen. Siitä ei pääse ylitse eikä ympäritse, mutta onneksi Welch on parhaimmillaan juuri mahtipontisena. Tuotannollisesti jumalallinen ja sovituksellisesti runsas Ceremonials on hekumallisen hyvä.


35. The Horrors - Skying
Genre: post-punk, dream pop, krautrock
Kohokohdat: You Said, Still Life, Endless Blue


Yllättävän "alhaalle" joutunut levy, joka aiheutti paljon väristyksiä kesällä. Vuoden upeimmalla kannella siunattu Skying on todellisuudenpakoilumusiikkia, joka vie takuuvarmasti rinnakkaisulottuvuuksiin tai vähintään edeltävään kesään. The Horrorsin tyylimuutos kannatti!



34. Shabazz Palaces - Black Up
Genre: abstract hip-hop
Kohokohdat: Free Press and Curl, Recollections of the Wraith

Yksi vuoden innovatiivisimmisista ja innostavimmista levyistä, joka sopii hyvin sekä hip-hopin että elektronisen musiikin ystäville. Uskomaton flow, kekseliäät biitit ja genrerajatylittävät kokeilut tekevät Black Up'ista vuoden parhaimman hip-hop-levyn.



33. Toro Y Moi - Underneath the Pine
Genre: chillwave, psykedeelinen pop
Kohokohdat: New Beat, Before I'm Done, Still Sound

Toro y Moi oli yksi chillwaven edelläkävijöistä, jos sellaisista voidaan puhua. Mutta toisella levyllään vanhaa kaavaa ei yllättäen lähdettykään toistamaan, vaan lopputuloksena oli 60-luvun psykedeelisestä popista ja 70-luvun funkista inspiroitunut poplevy, joka vain paikoitellen näyttää chillwavemenneisyyttään. Onnistunut kasvojenkohotus on vuoden piristävimpiä levyjä.



32. Ólafur Arnalds - Living Room Songs
Genre: neoklassinen musiikki, electronica
Kohokohdat: Near Light, Lag Fyrir Ömmu, This Place Is a Shelter

Koskettavan kaunis Living Room Songs on islantilaisen Ólafur Arnaldsin ehkä merkittävin levy tähän mennessä. Klassisia elementtejä ja vähäeleistä electronicaa yhdistävä EP on taattu kyynelten herättelijä, joka paikoitellen tuntuu liian kauniilta ollakseen ihmisen tekemää musiikkia. Uskomatonta.



31. Nicolas Jaar - Space Is Only Noise
Genre: minimal techno, elektroninen, trip-hop
Kohokohdat: Colomb, Keep Me There, Too Many Kids In The Rain Finding Dust

21-vuotias maailmankansalainen Nicolas Jaar yhdistää musiikissaan suvereenisti niin minimaalista teknoa, tangoa, orgaanista electroa ja vaikka mitä konkreettista ja abstraktia. Space Is Only Noise on huikea matka äänen mahdollisuuksiin ja takuuvarmasti yksi vuoden kohokohdista elektronisen musiikin saralla. Viettelevää ja seksikästä musiikkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti