sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Kate Bush - 50 Words for Snow

Pyydän anteeksi kaksiviikkoista hiljaisuutta blogissani. En ole yksinkertaisesti vain jaksanut kirjoittaa mitään älykästä tai vähä-älyistäkään. Voin sen todeta, että tämän levyarvostelun jälkeen tulen julkaisemaan kahdenlaisen "vuoden parhaimmat levyt" -listan - biisejä unohtamatta! Julkaisen henkilökohtaisen top50-listan, johon tulen kirjoittamaan perustelut jokaiselle levylle, miksi se ansaitsee paikkansa listalla. Toinen lista tulee koostumaan kymmenen ihmisen suosikkivalinnoista. Haluan jakaa oikeutta ja antaa kunniaa  50:lle tänä vuonna julkaistulle suosikkilevylleni, mutta haluan myös blogin lukijoille antaa vaihtoehtoisen listan, joka tulee olemaan omaa listaani laajempi eri musiikkimakuja aatellen. Ne listat julkaisen joulun alla, että hyvää joulua vain!





Kate Bush on popmusiikin rautainen jättiläinen, joka osaa antautua ajan vietäväksi. Perfektionismista en häntä syyttäisi, sillä 2000-luvun tuotokset Aerial ja nyt arviossa oleva 50 Words for Snow ovat hengittäviä ja luonnollisilta tuntuvia teoksia, millaista ei saisi aikaan lahjakkainkaan perfektionisti. Tästä harmittavana esimerkkinä Rober Del Naja aka 3D (Massive Attack), joka pusersi liikaa Heligolandin orgaanisen äänimassan kanssa, jolloin jokaisesta äänestä hävisi sielukkuus. Mutta toistaluokkaa on Kate Bushin uusin, talvesta ja lumesta inspiroitunut seitsemän biisin järkäle, joka onnistuneesti tiivistää talven parhaimmat puolet jämptiin tunnin mittaan.



Seitsemän rakenteettomana leijailevaa laulua ei saata olla se kaikista kutsuvin lähtöasetelma. Ensimmäiset kuuntelukerrat menivätkin ohi suurempia muistijälkiä jättämättä, mutta, kuin hitaasti leijaileva lumihiutale, saavutti se maanpinnan samaan aikaan, kun sydämeni avautui pakkaselle. 50 Words for Snow osoittautui kylmäksi jättävästä taidekokeilusta lämpimäksi kupilliseksi kaakaota talvisena iltana.




Levyn äänimaailma rakentuu Kate Bushin äänestä, pianosta ja jazzrummuista, joiden tueksi muutamaan biisin on upotettu bassoa, sähkökitaraa ja synoja - todella minimaalisesti kuitenkin. Sovitusratkaisudensa ansiosta 50 Words for Snow on miellyttävää kuunneltavaa: rauhoittavaa ja vahvoja mielikuvia synnyttävää tunnelmamusiikkia, mutta pelkäksi äänitapetiksi levy ei jää seinille roikkumaan. Salakavalasti 50 Words for Snow hiipii tajuntaan ja levyllä kuultavat melodiat puskevat tietoisuuten lumivyöryn voimalla. Kokonaisuus on taidepopin rajoja koettelevia balladeja ja popbiisejä. Tarinankertojana Bush on aivan omaa luokkaansa, koska koskaan aiemmin lumisadetta, lumimiestä tai lumiukon ja naisen välistä suhdetta ei ole osattu esittää yhtä häiritsevän kauniisti. Luitte oikein, lumiukko ja nainen jakavat saman sängyn. Maagista!




Levyn vierailijat ovat huippuluokkaa. Snowflakella Bushin poika, Bertie, tavoittelee kuoropojan äänellään samoja korkeuksia kuin mistä äitinsä tuli tunnetuksi. Täytyy myöntää, että erehdyin ensimmäisellä kuuntelukerralla Bertien olevan itse Kate Bush. Snowed In At Wheeler Streetillä Elton John antaa 2000-luvun vakuuttavimman suorituksensa omiin korviini, kun ikuisuuden toisiaan rakastunut pariskunta menettää toisensa aina tasaisin väliajoin - Bushin ja Johnin kemia pelaa täydellisesti yhteen. Nimibiisillä Stephen Fry luettelee viisikymmentä sanaa lumelle ihastuttavasti. En olisi muuten uskonut, että Pi:n desimaalien luettelemisen jälkeen Kate Bush voisi toistaa toista kertaa luettelemiskaavaa onnistuneesti biisinä, mutta erehdyin ja 50 Words for Snow toimii koko levyn kliimaksina.




50 Words for Snow on hieno levy, jonka hienoutta himmentävät ainoastaan Wild Manin ärsyttävä kertosäe ja Lake Tahoen operettimainen kuorolaulu. Lake Tahoe on toisaalta todella kaunis laulu, mutta alku ja väliosat ovat todella suuri turn-off. Kate Bush on elämänsä kunnossa säveltäjänä ja laulajana, joten jos 50 Words for Snow'in loisteliaisuuteen on yhtään luottaminen, voi Bushin ura jatkua menestyksekkäämpänä kuin koskaan ennen hänen jo viidelle vuosikymmenelle ulottuvalla uralla. Kukaan elossa oleva naisartisti ei kykene samaan kuin hän.

Kerrankin on jouluna talvista musiikkia, jonka kuuntelemiseen ei tarvita aivovammaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti