keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Youth Lagoon - The Year of Hibernation







Pidän matematiikan eksaktin tieteen olemuksesta. Järjestelmälliset menetelmät tekevät asioiden ymmärtämisestä loogista eikä mielivaltaiselle tulkinnalle anneta sijaa mitattavien arvojen laskemisessa ja tulkitsemisessa. Jos osaa kaavat, osaa myös hallita tieteen.

Musiikissa pidän kaavojen rikkomisesta, koska koskaan ei voi tietää, millä yhdistelmällä mitäkin instrumentteja, tuotannollisia ratkaisuja, sovituksia ja pieniä yksityiskohtia voi olla selittämättömiä vaikutuksia. Toisaalta on hyvä, että on olemassa konvetionaalinen biisirakenne, jonka mausteena radioista saattaa bongata A, B ja C-osien lisäksi bridgejä ja breakdowneja; on olemassa jotain, johon turvata. Mutta muodon ja rajojen rikkominen on paljon mielenkiintoisempaa! The Year of Hibernation on levy, joka samaan aikaan toistaa yksinkertaista kaavaa, mutta rikkoo konventionaalisen biisirakenteen - onnistuneesti.



Youth Lagoon on yhtä kuin 22-vuotias lo-fi dreampoppari ja multi-intrumentalisti Trevor Powers Atlantin toiselta puolen. Omaelämänkerrallisia aineksia musiikilliseen keittoonsa hämmentävä nuorukainen on oivallisesti luonut levyn, joka samaan aikaan on lohduttava ja haikea. The Year of Hibernation on musiikkia nuoruuden levottomuudesta, iloista, suruista ja peloista. Ennalta-arvattavasta aiheesta huolimatta TYoH soi vaivattoman kauniina ja koskettavana.





Ja siihen kaavaan. Biiseillä ei ole kertosäkeitä tai säkeistöjä, vaan ne alkavat pienstä ja päättyvät isosti singer-songwriting twistin kautta. Ei pidä aliarvioida crescencon voimaa, sillä kasvamisessa ja toistossa on ennalta-arvaamatonta voimaa. Vaikka jokainen biisi toistaa samaa kaavaa, on se kaava saatu heti kerralla nappiin. Biisinrakennekaavan päälle kudotut lo-fi äänimaisemat, rumpukoneet, elektropop ja kaiutettu sähkökitara luovat unenomaisia maisemia, joiden tuoreus tuntuu yllättävältä. Melodiat ovat tarttuvia ja ennen kaikkea suoraan tunnesuoneen iskeviä katkeransuloisia hetkiä. Tuttuus on aistittavissa ensihetkiltä asti, mutta Trevor vie äänensä turvin kuuntelijan kauas pois tästä ulottuvuudesta. Reverbin ja efektien alle kätkeytyvä ääni on haavoittunut, mutta tulkitsemisvoimallaan se peittoaa monet kultakurkut.





The Year of Hibernation muistuttaa minua viimekesäisestä vierailusta puoliksi puretulle tehdasalueelle. Rikkinäiset rakenteet olivat kiehtovia ja niistä huomasi eletyn elämän. Levyä kuunnellessani palaan takaisin alueelle: kesäinen yö, olimme rikkoneet lakia ja sydämeni jyskytti kovemmin kuin koskaan ennen. Nuoruus on eräänlainen kielletty alue, koska väistämättä on päiviä, jolloin ahdistumme itseemme ja sydän tuntuu pakahtuvan kaikista tunteista. Emme vielä tiedä, olemmeko puoliksi valmiita vai puoliksi purettuja. The Year of Hibernation käsittelee ahdistumisen teemoja luontevasti ja puhutteleva musiikki yksistään riittää herkistämään.




The Year of Hibernation on hurmaava debyytti, jonka sävelistä huokuu vilpittömyys. Once In A Lifetime -tyyppinen levy, jonka vaivaton kauneus, herkkyys ja tuotannollinen karuus on kuin yhdistelmä The xx:n minimalistista post-punk kitarointia ja biittejä,  The Antlersin luonteenomaista koskettavuutta, Efterklangin melankoliaa ja Sleigh Bellsin rumpukoneen, noisen ja popin high school -helvettiä. Välttämättä debyyttiä seuraava levy ei voisi samalla kaavalla toimia, mutta musiikista ei koskaan tiedä; hyvä musiikki löytää aina kuuntelijansa. Pitäkäämme siis sydämemme avoinna ja mielemme kirkkaana, olemme nuoria vain kerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti