sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Day 6 - Favourite Album As A Child


Nelly Furtado - Whoa, Nelly!


Nelly Furtadon I'm Like A Bird on yhtä kuin lapsuuteni. Taisi olla syksyinen päivä vuonna 2000, kun olin vasta seitsemän, näin MTV:ltä vaikuttavan musiikkivideon, josta päällimmäisenä jäi mieleen taivaalle kohonnut Furtado ja C-osan kirjoituskoneen lailla etenevä laulu. Harmikseni, en silloin vielä saanut tietää, kuka laulaja oli tai mikä edes sen biisin nimi oli. Vasta seuraavana keväänä siskoni löysi Venäjältä piraattina Whoa, Nelly!n ja sitä riemun määrää, kun pääsin vihdoinkin tutustumaan kauan kadoksissa olleeseen biisiin.



En pienenä pitänyt lastenlauluista, koska olin elänyt siskoni ja MTV:n vaikutuksen alaisena, joten Furtadon R&B:n, popin, folkin ja trip-hopin pyhä liitto oli jotain todella merkittävää minulle - tosin genret eivät juurikaan sanoneet mitään minulle noihin aikoihin, vasta kun tutustuin Björkiin, Massive Attackiin ja Portisheadiin, tajusin, kuinka onnistunut poplevy kyseessä oikeastaan oli!



Whoa, Nelly!:stä hienon levyn tekee sen uhkarohkea tapa yhdistää hippiyttä ja valtavirtaa. Noihin aikoihin Furtado oli vielä popkulttuurin hippityttö, joka mielellään flirttaili valtavirran kanssa, mutta pitäytyi kunnianhimoisena, omille taipumuksilleen uskollisena. Ja vieläkin jaksan arvostaa Furtadon tyylitajua, vaikka Loose olikin askel huonompaan. Debyyttiä seurannut oli vielä loisteliaampi Folklore,  huikea sekoitus portugalilaista kansanmusiikkia ja länsimaista popmusiikkia - hiomaton timantti. Loose oli vain neljän tähden arvoinen kattaus radior&b:tä Timbalandin haavin läpi suodatettuna - täyttävää, mutta jotain puuttui. Mi Planista ei edes puhuta. Kuitenkin omaperäinen biisinkirjoitus on jäänyt Furtadolle - ja ehkä universumin kuumimman naisen titteli.


Mutta takaisin Whoa, Nelly! -levykäisen pariin. Tämä levy saattoi olla avainasemassa "vaihtoehtoisen" musiikin etsinnöissäni, koska sen jälkeen, kun kuulee Baby Girlin, Partyn ja Hey, Man!:in kaltaisia vinksahtaneita pophelmiä, paluu radiohittien pariin ei yksinkertaisesti miellyttänyt. Tällaista musiikkia ei yksinkertaisesti kuullut mistään, kun pinnalla oli Alicia Keys, Lady Marmeladen uusintaversio, Britney Spears ja Christina Aquilera. Mutta miten kävikään,  trip-hopista tuli yksi suosikeistani vuosia myöhemmin, jos puhutaan genreistä ja opin arvostamaan oman tiensä kulkijoita. Opin, että vaikka musiikki ei olisi soinutkaan radiossa, ei se välttämättä olisi huonoa - ja se on iso asia ymmärrettäväksi ala-asteen aloittaneelle 7-vuotiaalle lapselle. Ja vielä, kun onnistuin saamaan I'm Like A Birdin soimaan koulun keskusradioon, I was so happy!



Whoa, Nelly! on ainoita levyjä, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti. Tai ei oikeastaan. Jouduin ostamaan uuden cd-levyn, koska olin kuluttanut edellisen puhki! I'm Like A Bird on edelleen yksi rakkaimmista biiseistä itselleni, Whoa, Nelly! on yksi parhaimmista poplevyistä ikinä ja parhainta tässä on, että vielä kymmenenkin vuoden jälkeen tulen todennäköisesti olemaan samaa mieltä.

It's not that I wanna say goodbye
It's just that every time you try to tell me that you love me
Each and every single day I know
I'm going to have to eventually give you away
And though my love is rare
And though my love is true
Hey I'm just scared
That we may fall through




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti