maanantai 17. lokakuuta 2011

M83 - Hurry Up, We're Dreaming - Kuvakokoelma unista, muistoista ja eletystä elämästä


10.0/10.0



Hei te kaikki uneliaat lukijat, jotka satutte tätä postausta lukemaan. Siitä hetkestä lähtien, kun latasin netissä bootlegversiona lilluneen Hurry Up, We're Dreamingin, tiesin, että haluan toteuttaa jokaisesta levyn biisistä oman unensa. Jokainen uni on erilainen, oli se joko realistinen ja värikäs tai surrealistinen ja ankea. Ennen kaikkea, unet ovat muistojemme meri, jonka pohjavirtaukset sekoittavat kokemuksemme uudenlaisiksi kokemuksiksi; emme voi kokea samaa toiste, mutta alitajuntamme jatkuvasti muistuttaa niiden olemassaolosta.

Juuri siinä Hurry Up, We're Dreamingissä on kyse minulle: satunnaisista muistoista ja selittämättömistä unista. Ilman turhaa romantisoimista, M83 on tehnyt levyn, joka lyö polveni veteliksi ja pakottaa minut kuuntelemaan jokaista pienintäkin yksityiskohtaa. Koko kestonsa ajan olen lumoutunut niihin ääniin ja tunnelmiin, joita Hurry Up, We're Dreaming on täynnä: shoegazingia, elektronista musiikkia, syntikkapoppia, dream poppia, akustista kitarointia ja tunnelmallisia ambient-paloja. Lopputulos on kuin suoraan elokuvan soundtrackilta. Ja se kaikki saa minut hyvin emotionaaliseksi ja onnelliseksi.

Rakastan unia. Rakastan M83:n musiikkia. Hurry Up, We're Dreaming on vuoden 2011 rakastettavin levy. Jokaiseen kuvaan kätkeytyy tarina, jota musiikki vahvasti tukee. Suosittelen siis kuuntelemaan levyä samalla, kun katselee kuvia. Itse rakastuin erityisesti otoksiin 3, 5, 8, 10, 11, 14 ja 19. Toivon teiltä myös kommenttia, koska olen todellakin worked my ass off for these pics ja jokainen kuva on ollut veren, tuskan ja hien takana.

Kaikki kuvat ovat ottamiani ja muokkaamiani, paitsi kuvat 1, 5 ja 22 ovat muiden ottamia.


Hurry Up, We're Dreaming

1. Intro

2. Midnight City
3. Reunion
4. Where The Boats Go
5. Wait

6. Raconte-Moi Une Histoire


7. Train To Pluton

8. Claudia Lewis

9. This Bright Flash


10. When Will You Come Home?

11. Soon, My Friend

12. My Tears Are Becoming A Sea

13. New Map


14. OK Pal

15. Another Wave From You


16. Splendor

17. Year One, One UFO

18. Fountains


19. Steve McQueen

20. Echoes of Mine

21. Klaus I Love You

22. Outro

4 kommenttia:

  1. Tämän perusteella heräsi melkein mielenkiinto ottaa levy uudelleen kuunteluun, jotta voisin vertailla omia mielikuviani kuvitukseesi. Kaksi kertaa taisin sen hajamielisesti kuunnella, ja se tuntui sekavalta sekä epätasaiselta. On tosin sanottava, että M83 on minulle hyvin pitkälti yhtä kuin Dead Cities. Toki Saturdays=Youth oli miellyttävä, mutta se magia oli poissa. Sama vaikutti olevan tämän kanssa, mutta ehkä saan vielä jotain uutta irti.

    Helvetin mielenkiintoinen blogi muuten, mitä silloin tällöin käyn lukemassa. Löysin Tuusanuuskat tätä kautta, ihan mukavaa suomalaiseksi ambientiksi. Kilpailua on tosin hyvin vähän.

    VastaaPoista
  2. Kiitän kannustavista sanoistasi.

    Ja myös todella tarkoitan sitä.

    VastaaPoista
  3. Ooh, hyvä idea ja kokonaisuus - musiikki ja kuvat! M83 on ollut tehosoitossa viime aikoina, kun keikallekin tuli lippu hommattua. Tällä hetkellä levy on ainakin vielä vähän epätasainen laadultaan (tai ehkä vaan vähän liian pitkä?), mutta maukas silti.

    VastaaPoista
  4. Keikalla nähdään!

    Levy tuntui hieman epätasaiselta laadultaan syyskuussa, kun ekaa kertaa kuuntelin sitä, mutta pituus ei ollut missään vaiheessa ongelma. M83:n levyt on aina ollu pitkiä ilman tuplalevymittaa, joten tällä kertaa tuntui hassusti, että levy etenikin nopeasti lyhyehköjen biisien takia. Minuuttitolkulla jatkuvia äänivalleja ja levyn päättävää majesteettista ambientia jäi ehkä kaipaamaan aluksi, mutta kuukauden tehosoiton jälkeen oli välttämätöntä tunnustaa Gonzalezin biisinkirjoitustaitojen ja draamantajun parantuneen. Vaikka ei sitä lopullista rakkauden liekkiä syttyisikään, onhan meillä keikka eessä, joka voi muuttaa kaikki käsitykset :) ja midnight city!

    VastaaPoista