torstai 13. lokakuuta 2011

French Films - Imaginary Future


8.1/10.0


Omat mielikuvani French Filmsistä assosioituvat edelleen siihen elokuiseen iltapäivään Suvilahdessa, jolloin ehdin nähdä kitaran lentävän ilmassa ja kuulla sen yhden hyvän biisin. Perusvarma esiintyminen hämäsi. Olin jo ehtinyt unohtaa, että French Films oikeasti julkaisisi jotain EP:nsä lisäksi, mutta eräänä toisena sateisena päivänä silmiini sattui vahingossa Imaginary Future. Ai, nytkö se jo julkaistiin? Koska olin rahoissani, ostin sen. Koska olen kyynikko, suuni loksahti auki kotona levyä kuunnellessa - French Films on tehnyt vakuuttavan debyytin!

Jo levyn alku on murskaava: livefiilis, päähänpinttyvää riffittelyä ja tarttuva kertosäe ovat kaikki This Dead Townin valttikortteja. Ja kun vielä sillä ensihetkellä samastuin sanoituksiinkin - sold. Ja vielä kun kaipuu välittyy niin vahvana, että itsekin alan ikävöimään. Keitä edes ikävöisin?

I'm just a kid with imaginary future
so tired of being nice
to all these idiots around
building on jealosy and fear





Taidan olla ainut, jonka mielestä bändin laulaja Johannes kuulostaa Paul Banksilta (mutta ei yhtään Ian Curtikselta!), mutta se on ainoastaan positiivista! Hairahduin jo kuvittelemaan, mihin suuntaan Interpol olisi voinut urallaan edetä, ellei olisi niin kiintynyt synkkyyteen. Imaginary Futurella esittäytyvä French Films on kuin sekoitus Interpolin synkkyyttä ja The Drumsien riehakkuutta höystettynä New Orderilla ja poikamaisella energialla. Tähän yhtälöön oltaisiin tyytyväisiä jorden runt.



Pikaisen gallupin jälkeen valitettavan monet pitävät Golden Sea:ta French Filmsin parhaimpana biisinä, mutta Living Fortressin loppujamittelut sulattivat sydämeni viimoisen kerran. Raikkaalta ja vilpittömältä kuulostava soitanta nostattaa jokaisella kerralla hymyn huulille. Oikeastaan koko levykäisen ajan hymyilen tyhmästi, hakkaan jalkojani maahan ja naputtelen sormiani kömpelösti mihin tahansa pintaan, johon yletyn.

Imaginary Future on viimevuotista Golden Sea EP:tä monipuolisempi ja toimivampi tapaus, joka osoittaa bändin potentiaalin monenlaiseen musisointiin. On suorempaa tykitystä, keveitä popbiisejä ja dramaattista esillepanoa. Synasoundit ja hallittu kaiku yhdistävät hajanaista biisimateriaalia: kaikki biisit eivät ole viiden tähden luokkaa, mutta debyytiksi kovatasoisia. Silmiinpistäviä tai korviin surahtavia vikoja Imaginary Future ei sisällä, mutta se joksikin kutsuttu jokin jää saapumatta kuoruttamaan lopputulosta. Ehkä yksi mollivoittoinen anthemi ei olisi pahasta?



Indie rock on vuosi vuodelta suosiotaan kasvattava genre, joka pikkuhiljaa saa huomiota suomalaisessa mediassa, eikä pelkästään marginaaliyleisön puskaradion kesken. Jos French Filmsin kuvitteelinen tulevaisuus yhtään rakentuu Imaginary Futuren lupausten varaan, voi kuluvan vuosikymmenen vientitoiveet sysätä heidän harteillensa.

3 kommenttia:

  1. Musta toi levy on mieletön. Tykkään tosi paljon (vaikka mainitsemaasi mollivoittoista anthemia jään vähän kaipaamaan, viimeinen raita kun ei yllä tarpeeksi korkealle lupaavista alkusoinnuista huolimatta), ja odotan ensi keskiviikon keikkaa innolla! <3

    VastaaPoista
  2. Oon poikia seurannu Todays Specialista asti ja käsi sydämellä voin sanoa että Johannes kuulostaa Johannekselta, en erehtyisi tai epäröisi hetkeäkään. Voisin päteä tähän vaikka mitä, mutta vain 8.1, oikeesti vai?
    Muistan kuin eilisen kuinka dissasit White Liesin suohon joten ehkä se selittänee :--D

    VastaaPoista
  3. Heh, hienoa, että olet niin varma, itse tahdon kuulla vaikka mitä vaikka kenessä!

    White Lies ja French Films ovat mielestäni hieman erilaisia, jos katsotaan heidän tapaansa hyödyntää menneisyyden post-punk jumalilta (Wire, Joy Division) - WL kuulostaa ankealta kliseidenkierrätysbändiltä uusimmalla levyllään, jopa omiensa vangilta. French Films on leikkisämpi ja Imaginary Future on levy levy, johon tarttuu ilomielin sen "hengittävyyden ja rentouden" takia. Ei 8.1 ole huono keskiarvo biiseistä, ajattele se vaikka tähtinä - kaksi biisiä sai 7 ja loput 8 ja yksi 9 ja 10.

    VastaaPoista