keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Björk - Biophilia


8.1/10.0


Myönnän sen. En valittaisi, jos Björk vielä joskus palaisi takaisin Debutin, Postin, Homogenicin tai Vespertinen maailmoihin; elektronisten biittien, alitajuntaan vetovien rytmien ja kauniiden biisien loputtomaan maailmaan. Björkin 2000-luvun tuotokset ovat olleet lähes poikkeuksetta sisäänpäinkääntäytyneitä ja vaimeita sokkeloita ihmisen mieleen. Vespertine oli poikkeus, koska se oli samaan aikaan kylmä, mutta silti niin lämmin ja kutsuva. Medúlla oli vain outo, Volta oli ponneton - kumpikin ihan ok, mutta välttäviä muihin levyihin verrattaessa. Kolmen viikon kuuntelun jälkeen olen vakuuttunut huonojen aikojen olevan ohi. Biophilia on levy, joka ansaitsee kunniapaikan Björkin uran kanonisoidussa kokoelmassa.



Biophilia on samaan aikaan Björkin yksinkertaisin ja monimutkaisin levy. Minimalistiset taustat vaikuttavat simppeleiltä, mutta vartavasten luodut soittimet teslamuuntajasta johonkin ihme gamelesteen antavat tiettyä jännitettä sävellyksille. Eiväthän ne paljon sisältöä tuo, mutta herättävät mielenkiintoa. Vai miltä kuulostaa sähköimpulsseilla sävelletty biisi ihan näin paperilla?


by Justus Pienmunne


Aihepiiriltäänkin Biophilia ei päästä kuulijaa niin helpolla kuin tajunnanvirta. Luonnosta inspiraatiota ammentavat lyriikat ovat ennakkoluulottoman asenteensa puolesta tavanomaista moniulottoisempia. On nostettava hattua, jos artisti pystyy laulamaan DNA:sta, laattatektoniikasta, kuunkierrosta ja viruksista olematta tekotaiteellinen. Erityisen häkellyttävää kuultavaa ovat Cosmogonyn universumin syntyä romantisoiva aihe ja Sacrificen luonto-parisuhde -vertaus.

And they say back then our universe was an endless land
Until our ancestors woke up and before they went back to sleep
They carved it all into the world we know 
- Cosmogony

Your generosity will show
In the volume of her glow.
- Sacrifice

by Justus Pienmunne

Sanoitukset ovat muutenkin myös tavanomaista tärkeämmässä roolissa. Itselläni levy aukeni vasta sanojen tankkaamisella, koska musiikin minimalistisesta luonteesta johtuen en osannut oikein yhdistää maailmankaikkeuden syntyä ja musiikkia keskenään. Mutta, kun se kerran naksahtaa kohdille, on matka samaan aikaan opettava kuin viihdyttäväkin.






Pitchfork väitti Björkin kuulostavat vanhalta ja väsyneenltä lauluntekijänä, mutta mielestäni väite puree vain hänen ääneensä. Björkin ääni on selvästi vanhentunut, mutta ei ole menettänyt tippaakaan ilmaisukykyä, joka säväytti jo Human Behaviorilla. Vaikka Björk ei ole koskaan yrittänyt tehdä biiseistään hittejä, tanssibiittien puuttuminen on selvästi ongelma monelle. Mutta tunnelmoinnin ja tunnelmanluomisen lisäksi Crystalline tarjoaa ärhäkän jungle-lopetuksen ja Mutual Coren "kertosäe" on yhtä elinvoimainen kuin Army of Me:n industrialtykitys.




Biophilia on kokonaisuus, jonka ymmärtäminen vaatii tiettyjen asioiden sisäistämistä. Jos ei ole kiinnostunut luonnosta, vaan vaikka muodista ja kauniista ja rohkeista, voi Biophilia olla merkityksetöntä kuunnteltavaa. Nyt ollaan suurten asioiden äärellä, mikä vaatii oman aikansa ja panostuksensa. Mutta niin kuin aikaisemmin, se panos kannattaa. Biophilia on temaattisesti Björkin yhtenäisin teos täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja muutamia ässäbiisejä. Ainoastaan Dark Matter ja Hollow tuntuvat epäolennaisilta tässä kokonaisuudessa, sillä ensimmäinen kuulostaa liikaa Medúllan äänikokeiluilta ja Hollow löytyisi takuuvarmasti Muumi-musikaalin kohtauksesta, jossa hattivatit ajaisivat Muumipeikkoa takaa. Other than that, pure bliss.




Björk luo oman maailmansa luonnon ja teknologian kohtaamisesta. Pelottavaa ajatella, mitä seuraavalla kerralla levylautaselta löytyy - kunhan vain taiteelliset harha-askeleet olisivat nyt viimein ohi.


by Justus Pienmunne



1 kommentti: