keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Regina - Soita mulle


9.6/10.0


En valehtelisi, jos väittäisin pelänneeni Reginan uutta suuntaa. Toisaalta olen aina ollut peloissani, mutta turhaan. On hämmentävää, että Suomen musiikkihistorian parhaimmat elektropop- ja indie pop - levyt ovat suvereenisti menneet Reginan nimiin. Katso maisemaa on edelleen huikeine kansitaiteineen uniikki ja piristävä teos näillä leveysuhteilla, kun Puutarhatrilogia on uuden vuosituhannen popmestariteos. Oikeastaan Regina väisti jo Oi miten suuria voimia! levykäisellään karttavansa profiloitumista ja rikkovansa genrerajoja, mutta olisiko kukaan oikeasti uskonut vuoden 2011 kuulostavan shoegazingilta? Mitäpä siihen lisäämään, kun Soita mulle on suomenkielisen kitarapopin klassikko.




Jos kaikki osaisivat uudistautua yhtä rohkeasti ja onnistuneesti kuin Regina, ei meidän tarvitsisi kuunnella Sunrise Avenuen musiikillisiaoksennuksia radiosta. Uudistuminen on tälläkin kertaa tuonut esiin vain raaempia, puhtaampia tunteita ja toimivampia biisejä. Enää ei voi sanoa, että Reginan musiikki perustuisi vain tuotantoon. Nyt homma on vedetty niin alkeelliselle tasolle, että eletään nuoruutta uudestaan - aikaa kavereiden kanssa autotalliin perustetussa bändissä. Itsekin kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat autotallissa elämänsä aikana soittaneet. Harmi vain, ettemme kuulostaneet läheskään yhtä hyviltä.

Viileän kuumaa


Iisa laulaa enkelimäisemmin ja kauniimmin kuin koskaan ennen, Mikko kirjoittaa upeita biisejä - as usual - ja soittaa kitaraa valloittavan vanhahtavasti ja se toinen Mikko paukuttaa rumpujaan ihastuttavan pehmeästi. Regina vain yksinkertaisesti soundaa leikittelevän etäiseltä hyvällä tavalla ja muuten on elämänsä kunnossa  uudella levyllä. Äänimaailma on tasapainoinen yhdistelmä täynnä pehmeitä ja rosoisia elementtejä. Shoegazingmaiset kitaravallit meluavat sopivasti, mutta en pistäisi pahaksi jos harmoniaa rikottaisiin rohkeammin. Tätä musiikkia vain haluaa kuunnella täysillä, sillä Iisan kaiutetut lauluosuudet pääsevät täysiin oikeuksiin vasta naapurien valittaessa melutasosta - ja minä asun omakotitalossa!




Onhan tässä pakko mainita Slowdive, Ride, My Bloody Valentine ja tusina muita kenkiintuijottelijoita. En usko, että levyä olisi edes olemassa ilman ysikytlukuista kitarointia. Silti homma hoidetaan reginamaisella otteella. Olenko muuten ainut, jonka mielestä kannessa on selvää You Made Me Realise - estetiikkaa? Toivoisi jo vaikutteidensa puolesta Pitchforkin sipaisevan BNM-tagin levyn kylkeen, ku se kerrankin olisi ansaittu.



Soita mulle on levy täynnä unenomaista tunnelmaa. Ja mikä parasta, se kestää koko kestonsa ajan. Siinä mielessä 33-minuuttinen levy on täydellisen mittainen. Lyhyt ja ytimekäs kokonaisuus ei sisällä yhtäkään suvantohetkeä, vaikka Ui mun luo tuntuu eksyytyvän liikaa Shine 2009:n aluevesille. Soita mulle on täynnä napakymppejä, joista ehdottomat suosikkini Jos et sä soita (vuoden 2011 biisi jos minulta kysytään), Unessa (<3), Mustavalkeaa (jumaloin sanoituksia ja tunnelmaa) ja Haluan sinut (rakastuminen) ovat parasta indie rockia koko vuonna. Toisaalta Reginan "uuden" tyylisuunnan nimeämistä indie rockiksi tai shoegazingiksi olisi bändin jäsenistön kyvykkyyden aliarvioimista. Voisin ristiä Reginan musiikin korvakarkiksi, koska maailmassa ei ole muita parempia tapoja helliä korviaan.

Mitä voisimmekaan mainita levyn teemoista? Ihmissuhteet kuuluvat nuoruuteen ja juuri sen ympärille Soita mulle:n sanoitusmaailma rakentuu. Entisten tarinoiden tilalla tunnelmakuvaukseen painottuvat sanoitukset ovat pankkiryöstäjiä universaalimmat, joten kuuntelija voi sijoittaa itsensä vaivattomasti keskelle tapahtumia ja kokea kaiken henkilökohtaisemmin. On mukava huomata levyn asettuvan luontevaksi jatkoksi bändin levykatalogia, kuten levyn viimeisen kappaleen puutarhasanastosymboliikkoineen. Ja te, jotka väitätte, ettette saa mitään selvää laulujen sanoituksista; jos saatte selvää Lovelessin tai Souvlakin sanoituksista, tarjoan kakkukahvit.




Viime viikolla elektropoppia, eilen orgaanista popmusiikkia, tänään kitarapoppia - huomenna puhdasveristä folkia? Vain taivas on rajana, kun puhutaan Reginan musiikillisesta monipuolisuudesta. Oli ulkoasu mikä tahansa, laatu on aina taattua ykkösluokkaa.

Unessa *****
Haluan sinut *****
Lepään aalloilla *****
Jos et sä soita *****
Päivät valuvat ****½
Mustavalkeaa *****
Ui mun luo ****
Harjun takaa ****½
Valveilla *****






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti