torstai 25. elokuuta 2011

The Weeknd - Thursday


8.1/10.0

The Weeknd eli Abel Tesfaye julkaisi viime viikon torstaina toisen mixtapensa, joka jatkaa tuttuun tavalla RnB:n ja aavemaisen tunnelmanluonnin sulattamista toisiinsa. Uutuuden viehätys on kadonnut ja mysteeri miehen ympärillä paljastunut vähitellen, mutta se ei vähennä herran musiikiin mielenkiintoisuutta tippaakaan. Thursday on tunnelmaltaan edeltäjäänsä (House of Balloons, josta ylistystä täällä) keveämpi tapaus, mutta itseaiheutettujen ongelmien loputtomassa suossa räpiköivä Tesfaye ei päästä onnellisuutta elämäänsä. Tesfaye on mies, joka laulaa pahoista ja rumista asioista kauniilla äänellä. Molemmat mixtapet ovat ladattavissa ilmaiseksi täältä. The best things in life are free!



Intohimo, rakkaus, naiset, turtumus, viina ja huumeet, joista ennen kaikkea turtumus ja väsymys ovat vahvasti läsnä Thursdayn modernin RnB:n jokaisena hetkenä. Ääni värisee ilmassa dramaattisesti; tuntuu aivan siltä kuin aikuinen mies olisi vuodattamaisillaan kyyneleitä, mutta kokoaa itsensä ja purkaa turhautumisensa ujellukseen, turhien kysymysten esittämiseen ja kauniisiin melodioihin. Aivan kuin olisit matkalla Tesfayen mieleen, mutta et pysty pääsemään häntä lähelle, vaan seuraat vaivautuneena tapahtumia sivusta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan 50-minuuttinen show on vaivaannuttavan henkilökohtaiseksi yltyvä teos, joka voi joko riistää itseltään hengen hetkenä minä hyvänsä tai herättää katkeria kyyneleitä - syvää vaikutusta unohtamatta.

Thursday, Thursday
Make sure you are thirsty


Janoaminen. Kuuntelijan täytyy janota jokaista tulevaa hetkeä tai muuten kohtalona voi olla ennenaikainen täyttyminen. Aivan sama, janoatko tuskaa vai tunnelmaa, intohimoa vai ilolientä, järvet eivät juomalla tyhjene. Thursday ei tyydytä sydäntä, vaan pikemminkin tukahduttaa kaiken toivon ympäriltään. Liiallista eläytymistä kannattaa välttää, sillä kyynikot kuolevat onnettomina.



Torstai voi olla uusi pikkulauantai, mutta nämä juhlat ovat syiltään ja seuraamuksiltaan lähempänä sunnuntain ja maanantain välisen aamuyön hetkiä;  lasivitriineistä heijastuva valo ja sateenpisaroiden rummutus kattoa vasten luomassa synkkää näyttämöä ihmismielen tragedioille.


Give them any other day but thursday
You belong to me
Every thursday
I wait for you
I'll be beautiful for you
Every thursday
I exist
Only on thursday

Thursday rakentuu tunnelmanluonnille House of Balloonsia vahvemmin ja on rakenteeltaan virtaavampi ja leijailevampi. Tunnelmaa luo ennen kaikkea Abel Tesfayen vahva ääni, joka on ominainen tulkki surun maalaamille lauluille. Elektronisempi ja unenomaisempi lähestymistapa tekee levystä mielenkiintoisen intensiivisen kokemuksen, joka ei (onnekseen) eksy harhareiteille usein. Ilmassa leijuu entistä enemmän kokeilua, mutta sitä ei tehdä taiteellisuuden tähden, vaan kokeilut toimivat luonnollisena osana - jatkumona - The Weeknd:in musiikissa. Silloin, kun Thurday iskee, silloin se lyö jalat alta ja auttaa unohtamaan koko muun maailman. Mutta silloin, kun ei.... niin silloin ei voi välttyä tunteelta "tapahtuuko tässä nyt jotain?". Kaikuvat biitit, kaiutetut äänet, tunnelmalliset synat ja akustinen kitara luovat äänikudelmaa, joka on paikoin minimalistisen mielenkiintoista ja toisinaan äänekkään aggressiivista musiikkia.


Thursdayn maailma on urbaani, mutta ojentaa raajojaan lähemmäs lähiöitä kuin House of Balloonsin keskikaupungin aamuyön sykettä. Mustavalkoisuudesta on siirrytty vähitellen värikkyyteen, mutta toisin kuin usein luullaan, väritys ei muuta maailmaa kauniimmaksi, vaan realistisemmaksi. Thursday pelaa tämän maailman ehdoilla, mutta lähestyy todellisuutta kyynisesti. Toimiessaan kuuntelija haukkoo henkeään inspiroivan musiikin voimasta, mutta kyllästyminen on vakava ongelma.

The Birds part 1&2 muodostavat levyn selkärangan. Elämää suurempaa tunnelatausta, raakaa tilitystä ja nerokasta rytmiä yhdistävä part 1 on House of Balloons/Glass Table Girlsiin rinnastettava klassikko, mutta tällä kertaa biisin "toinen osa" muodostuu lyhyestä mutta kauniista akustisen kitaran säestämästä lopetuksesta. Part 2 perustuu Martina Topley-Birdin Sand Paper Kisses'iin ja sanon, että oli jo aika, että joku samplaa Martinan mestariteosta onnistuneesti. Thursday on juuri sitä, mitä Martina lähes vuosikymmen sitten lauloi:

Sandpaper kisses, papercut bliss
Don't know what this is, but it all leads to this:
You're gonna leave Her
You have deceived Her
Just a girl



Sallin Echoes of Silencen (loppuvuodesta julkaistava kolmas osa mixtapejen trilogiaan) jatkavan samalla linjalla, mutta vaadin tulevaisuudessa aihepiirin laajentamista tai ainakin sen näkökulmien monipuolistamista. Nämähän ovat loppujen lopuksi vain mixtapeja - alkupaloja. Odottakaamme siis suuria joskus tulevaisuudessa The Weeknd:in julkaistavalta studiodebyytiltä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti