torstai 21. heinäkuuta 2011

WU LYF - Go Tell Fire to the Mountain // blogi uudistuu.



By Aino Haili


Musiikkiin liittyy usein paljon tunteita, joita yritetään pukea tavallisimmin sanoiksi, liikkeiksi ja kuviksi. Koska musiikin pukeminen sanoiksi on yleensä liian yksiulotteista, haluan jatkossa tuoda arvosteluihin mukaan visuaalisen puolen.  Ja koska en ala mitään improtanssivideoita iloksenne tai kauhuksenne näkökulmasta riippuen kuvaamaan, tuon arvosteluissa esille kyseisten levyjen innoittamaa valokuvausta. Joskus on kuvia ja joskus taas ei. Silloin kun sanat eivät riitä kuvaamaan syntyviä tunteita, kertoo yksi kuva enemmän kuin tuhat sanaa. Näin, hyvät lukijat, tiedätte enemmän, miten monella eri tavalla musiikki voi mahdollisesti vaikuttaa.

Kuvat eivät aina välttämättä ole minun itseni ottamia, joten minua on turha pitää erinomaisena valokuvaajana - annan sen kunnian mieluusti ihmisille, jotka sen ansaitsevat. Tosin en tohdi pyytää ihmisiä kuvausreissuille joka päivä tai vaatia heitä ottamaan haluamiani kuvia, joten joudutte kestämään (minun) amatöörimäistä valokuvaustakin.

Toivottavasti uusi osa-alue tekee arvosteluista entistäkin hyödyllisempiä ja kokonaisvaltaisempia kokemuksia. Ensimmäinen koekaniinimme onkin WU LYF ja Go Tell Fire to the Mountain -  bottoms up!


Määrittelemätön/10.0


Kuinka paljon tuskaa olet joutunut käymään läpi kauneuden eteen? Tai kuinka paljon tuskaa olet joutunut kestämään kauneuden tähden. WU LYF eli World Unite! Lucifer Youth Foundationin debyyttilevy on harvinaisen selkeästi vastakohtien levy. Siinä missä eeppisen kaunis post-rock/indie-rock/post-punk maalaa lumoavia maisemia ja sävyjä, on laulu paikoitellen harvinaisen rumaa. Ja minä olen valmis kestämään paljon sen kauneuden eteen. Kauneus ja raakuus kohtaavat toisensa tavalla, jollaista harvoin kuulee tässä genressäkään. Niin oudolla tavalla se tapahtuu, että en osaa määritellä, onko tämä klassikko jo syntyessään, vai lauluosuuksien rumuuden pilaamaa post-rockia.


Mystinen bändi on niin mystinen, että en edes tiedä ketkä levyllä operoivat. Sen vain tiedän, että he ovat brittiläisiä. Enpä olisi ensikuulemalta sitä uskonut. Viime lauantaina kuuntelin neljä kertaa putkeen, koska en yksinkertaisesti saanut siitä tarpeekseni. Ja yllättävää, että silloin en ollut yhtään häiriintynyt laulajan äänenkäytöstä, joka saavutetaan polttamalla tupakkaa viisi askia päivässä ja kumoamalla janojuomaksi päivittäin pullollinen parhainta viskiä. Noh kuitenkin, toisella kuunteluhetkellä olin keskeyttää kuuntelun varsin epämiellyttäväksi yltyneen laulun vuoksi. Ja koko ajan taustalla pyörinyt show oli ehkä kauneinta rock-musiikkia koko vuonna. Sillä hetkellä toivon laulajan olevan edes hieman perinteisempi, mutta seuraavana päivänä totesin laulun tekevän WU LYF:stä WU LYF:in. Vice versa ja umpikuja.

Jotkut biisit ärsyttävät toisia enemmän ja toiset biisit saavat uutta nostetta laulusta. Erityisesti alkupään biiseissä, kuten Cave Songissa ja Such a Sad Puppy Dogissa laulajan maneerit korostuvat häiritsevän liikaa ja ovat vähällä tuhota miellyttävästi alkaneen kuuntelukokemuksen. Onneksi laulajan maneerit tasoittuvat pitkin matkaa ja revittelyä tapahtuu harvemmin. Silloin, kun laulu korostuu ja miksataan pinnalle, ovat asiat heikossa hapessa. Silloin, kun laulu on tasavertainen muiden soitinten kanssa, ovat elementit tasapainossa ja soitanta kuulostaa harmoniselta. Erityisen onnistuneita tasapainottelijoita ovat We Bros ja Concrete Gold, jotka edustavat koko levyn parhaimmistoa muutenkin.

By Aleksei Grabtchak



Nytkun laulaminen on käsitelty loppuun, voimme siirtyä kokonaisuuden mielenkiintoisimpaan osa-alueeseen, musiikkiin. Go Tell Fire to the Mountain on täynnä tunteellista post-rockin ja post-punkin sekoitusta, joka vyöryy biisistä riippuen hitaasti mutta vankkana massana kuulijaa kohti tai energisesti ja täynnä nuoruuden vimmaa. Oli tyyli kumpi tahansa, taattua on musiikin ilmaisuvoima. Soundi on mitä upein ja täynnä mielenkiintoisia valintoja. Kuten Arcade Fire, käyttää WU LYF toisinaan urkuja riffittelyyn! Yhteyksiä muihin yhteisiin voidaan vetää helposti ainakin Arcade Firen paatoksellisuuteen ja Wolf Paraden maallisuuteen. Post-rock à la Mogwai, Explosions in the Sky ja God Is an Astrounaut ei ole varmasti tuntemattomuus WU LYF:in soittajille. Täysverisenä post-rock levynä, riisuttuina vokalisoinneista, olisi Go Tell Fire to the Mountain varma varma top10 kandidaatti vuoden levyissä.


By Justus Pienmunne

You know the mountain wont go falling if you're still
willing to climb
but when the mountain goes falling true riches you will find




Mutta levyhän ei tyydy yhteen genreen. Tästä syystä voin nähdä levyn vetoavan monenlaiseen kuulijakuntaan. Kaikki punkmaisesta laulusta urkuihin on hyvin mielenkiintoinen yhtälö, jolle en tosiaankaan osaa antaa arvosanaa. Se, kuinka koen, riippuu täysin mielialastani. Lauantaina olin haavoittuvainen, mutta samalla uhmakas ja tunsin levyn suunnattoman energian virtaavan kehoni läpi ja samalla olisin voinut hajota palasiksi lattialle, sängyn alle villakoirien sekaan. Silloin kun levy iskee, se iskee ja helvetin lujaa. Silloin kokemus on mitä kokonaisvaltaisimmista, mitä musiikin kautta voi kokea. Se tunne valtaa täysin kehon vieden toiseen ulottuvuuteen. Silloin kun levy ei iske, silloin se soi taustalla ärsyttävänä äänimerenä, keskinkertaisesti kuten puolet indie rockista nykyisin. Sota ei ole vielä ratkennut, vaikka kummatkin kannat ovat kokeneet kunniakkaita voittoja ja häpeällisiä häviöitä.

By Justus Pienmunne
You wouldn't believe how many times this voice has spoken and not made a sound
Oh wont you go tell a little fire for us


Kaikesta huolimatta, Go Tell Fire to the Mountain on levy, jota suosittelen koettavaksi jokaiselle, koska tämä jos mikään on niitä hit or miss levyjä. Sumuinen järvi ja nouseva aurinko, vääristynyt metalli ja yltiökontrastoidut valot. Outoja asioita, mutta niin mielenkiintoista. Tylsää levystä ei saa tekemälläkään, koska jatkuva rumuuden ja kauneuden kaksintaistelu pitää aistit hereillä. Se, miten kokonaisuuden hahmottaa, on monimutkainen prosessi. Kukaan ei voi kertoa toiselle, miten Go Tell Fire to the Mountain vaikuttaa tunteisiin. En itse pysty siihen, vaikka kuinka yritin.

Se on koettava itse.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti