lauantai 23. heinäkuuta 2011

R.I.P. Amy Winehouse


Poismennyt on yksi aikamme suurimmista laulajista. Amy Winehouse (1983-2011) oli kiistelty artisti, jonka elämästä ei puuttunut draamaa. Kaikista skandaaleista, huume- ja mielenterveysongelmista huolimatta, jokaisen tulisi huomioida, kuinka taitava artisti Winehouse oli eläessään - Kuolema ei tee hänestä suuruutta, niin kuin medialla on tapana tehdä. Tuskin kukaan 2000-luvulla aloittanut naisartisti on pystynyt samalla tavalla lumoavaan miljoonia ihmisiään lauluäänellään, jonka kaltaista ei montaa ole. Tuskin kukaan läntisessä kulttuurissa elävä ei ole välttynyt Rehabin tai Back to Blackin kuulemiselta. Kaikista traagisinta kaikessa on laulajan nuori ikä - 27-vuotta. Niin kuin Kurt Cobain, Janis Joplin ja vaikka Jim Morrison, kaikki kuolivat ollessaan 27-vuotiaita. 27 club on saanut uuden jäsenensä. Pelkään, että huumeet veivät tämänkin artistin mukanansa.

On minulla pari todella hyvää muistoa Winehousen musiikista. Hetkiä, jolloin laulujen sävelet olivat hyvien hetkien taustalla: Erään tanssiopiston opettajan showjazz-tunnit, joilla satunnaisesti kuuntelimme Winehousen musiikkia alkulämmittelyn ja veryttelyn aikana; Riidat ystävien kanssa; Yksinäiset iltakävelyt kaupungilta kotiin. Kiitos Winehousen musiikin, muistan nuo hetket aina.

Winehouse ei kuulunut suurimpiin suosikkiartisteihini, mutta Back to Black ja erityisesti hänen debyyttinsä Frank olivat ehdottomasti viihdyttäviä levyjä, joiden ajaton soulin ja jazzin yhdistelmä sai aina hymyn huulille. Elättelin toiveita uudesta albumista, mutta tällä hetkellä se tuntuu vain haudan häpäisemiseltä. Olen todella suruissani, niin suruissani kuin voi olla tuntemattoman ihmisen kuolemasta. Voimia lähipiirille ja jääkööt Winehouse musiikin historiaan persoonallisena artistina, joka vähät välitti muiden mielipiteistä ja eli tavallansa - onnellisena tai ei, teki muut onnelliseksi.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti