sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Paavoharju - Ikkunat näkevät



Paavoharju on yksi tähän astisen elämäni tärkeimpiä yhtyeitä. Olin jo pitkään odottanut Paavoharjulta uutta musiikkia, joten EP harvinaisuuksista ja uudelleen muotoilluista klassikoista ei aluksi tuntunut kovin kummoiselta yhtälöltä - halusin enemmän.

Onneksi olin väärässä.

By Viktoria Murskaja

Ikkunat näkevät on äärimmäisen kaunista musiikkia. Musiikkia, joka on samalla vääristynyttä kuin venytetty kasettinauha ja puhdasta kuin kesäinen aamu sateen jälkeen. Mielikuvat tahtovat välttämättä matkata salaperäiseen metsään, mutta päästäksemme mahdollisimman lähelle aitoa tunnetta, on meidän vääristettävä todellisuutta ympärillämme. Emme voi luottaa täysin aisteihimme, mutta onneksi ikkunat näkevät. Ikkunat näkevät ja peilaavat todellisuutta yksityiskohtaisemmin. Paavoharju on eräänlainen ikkuna maailmaan, jossa harhat ja aistimukset elävät symbioosissa.

Ja kaiken saa aikaan muutama hassu soitin, sample, ääni ja vahva visio. Kaikki kietoutuu yhteen muodostaen lähes hengellisen kokemuksen. Vaikka en koe itseäni uskonnolliseksi ihmiseksi, musiikin kautta välittyvä mystiikka on yksi niistä tekijöistä, jotka tekevät Paavoharjusta uniikin bändin koko maailmassa, eikä pelkästään Suomessa. Kevätrumpu kutsuu itämaisella laulullaan ja glitch-biiteillä satumaiseen maailmaan, Aamunauringon tuntuinen on täydellinen kuvaus romantisoidusta maaseudusta, jossa pelimannit päättävät päivänsä yhteismusisointiin; Ikkunat näkevät on surumielisyydessään yksi kauneimmista kuulemistani lauluista.

By Justus Pienmunne

Ikkunat näkevät virtaa sulavasti joen lailla ja on yksi vuoden mielyttävimmistä kuuntelukokemuksista. Uudet versiot vanhoista klassikoista toimivat irroitetussa kontekstissa alkuperäisiä paremmin: Kevätrumpu muuttui intiimiksi ja vietteleväksi, Aamuauringon tuntuinen sai uutta nostetta live-fiiliksestä. Harvinaisuudet ovat lumoavaa äänimattoa, jotka jättävät janoamaan suuria tekoja tulevaisuudelta. Mistä hän oli tullut tuo mieleen Ursulan unen kaltaiset pienet, mutta uljaat hetket Paavoharjun katalogissa ja Aurinkotuuleen on Ikuisuuden maailman veroista äänimaalailua, joka ei todellakaan jää pelkäksi äänimatoksi. Ikkunat näkevät jää häiritsemään pitkäksi aikaa soitannan jo loputtua.

Ja se - jos mikä - on merkki, että Paavoharju jatkaa taivaltaan yhtenä elämäni tärkeimmistä yhtyeistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti