torstai 7. heinäkuuta 2011

Digitalism - I Love You Dude



6.0/10.0


Parasta Digitalismin uudessa levyssä on sen nimi. Se on hauska ja symppis, mutta siihen sitten jääkin ne hyvät puolet levystä. Kokemuksella voin sanoa, ettei helvetin hyvien debyyttien jälkeen kannata odotella liikoja tulevilta levyiltä, koska lopputulos on väistämättä karvaan kahvin ja viikon helteessä lojuneen kahvimaidon makuinen sotku. I Love You Dude ei ole uusi Idealism, ei edes varjo siitä. Ongelmana on, että Digitalism saavutti kaiken mahdollisen debyytillään, mitä siis jää saavutettavaksi tulevaisuudessa? Mutta, jos haluaa kuunnella kelpoa saksalaista electroa maustettuna pop-melodioilla ja industrialilla, on Digitalism ykkösvalinta tällä hetkellä.





Kaikesta paskasta huolimatta I Love You Dude toimii kuunnellessa moitteettomasti. Homman varjopuolena on vain se, että viidenkään kuuntelukerran jälkeen muistikuvia biisimateriaalista ei ole. Harmi, sillä kuunnellessa kaikki kuulostaa maukkaan ronskilta electrolta. Taisin olla aivan liian kohtuuton Digitalismia kohtaan alun kirjoituksessa, koska kaiken valituksen unohtaa levyn soidessa.

Niin kuin Daft Punk luotti Human After All levykäisellään toistoon ja tuota.. toistoon, niin I Love You, Dude on äärinmäisen toistava levy. Biisien välinen vaihtelu on suoraan sanottuna mitätöntä, ja ainoastaan sinkuksi irroitettu 2 Hearts onnistuu herättämään jonkinlaisia innostuksen kiljahduksia. Tämä outoa, sillä ensireaktioni levyyn oli suorastaan hekumallinen. Olin haltioitunut, koska kaikki kuulosti hyvältä! Moni kakku päältä kaunis ja niin lehdet kellastuivat ennen kesän loppua - viikossa.



Levy ei siis kestä intensiivistä kuuntelua. Onko siitä sitten harvojen valittujen hetkien taustamusiikiksi? Valitettavasti taustamusiikki on oikea sana tähän tarkoitukseen, sillä ei tätä yksinkertaisesti jaksa kuunnella keskittyneesti. I Love You Duden laittaa mielummin taustalle soimaan ja vaikka jamittelee pari minuuttia ja sitten jatkaa sen parissa, mitä ikinä olikaan tekemässä.



Mut hei! Ei olla liian kriittisiä! Vaikka biisit kuulostavat samoilta, niin hyvä teema sentää valittu varioitavaksi. Kun on perustukset kunnossa, on hyvä heittää sekaan pientä kivaa, kuitenkaan sortamatta rakennelmaa. Vahvat perustukset saavat kannettavakseen halpaa krääsää, mutta kaiken se kestää. Rakastan tapaa, jolla levy alkaa. Nimensä mukaan homma lentää toisiin sfääreihin. Ilmassa on sähköä: melodiat ovat vapauttavia ja kitkeränsuloisia, retrosynat heittävät ajassa taaksepäin ja kaikki on hienoa. Loppumatka alkaa puuduttaa, mutta olen silti onnellinen, että kuuntelen sitä, koska mikään ei voisi kuulostaa paremmalta sillä hetkellä. Täydellistä musiikkia hetkeen heittäytymistä varten.






Suljen silmäni ja kuvittelen itseni ajamaan autoa Saksan 8-kaistaiselle moottoritielle. Perfect. Niin kuin nimikin jo vihjaa, I Love You Dude on tanssimusiikkia suurella sydämellä, mikä kuuluu varsin selvästi. Jos levyn nimi on vitsi, olen armotta mennyt halpaan ja nautin häröistä bittivirroista rakkauden nektariinina. BTW, jos minusta olisi kiinni, pitäisi ihmisten kuunnella tätä mielummuin kuin Pendulumia. Toinen BTW, huono arvosana antaa väärän kuvan, tällä kertaa sakotan vain kertakäyttöisyydestä - parempaa electro housea ei ole vielä tänä vuonna ilmestynyt. Ja kuten huomaa, olen erittäin ristiriitaisesti kiintynyt siihen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti