torstai 9. kesäkuuta 2011

Katy B - On A Mission



8.1/10.0

On a Missionia brittiläisempää levyä ei ole tullut vastaan sitten 90-luvun. Vaikka PJ Harveyn Let England Shake saattaa olla Englannille omistettu, sydänverellä raapustettu, silti tunnistettavin UK elää undergroundin tanssijytkeessä, joka ajottain pulpahtaa pinnalle tiettyjen artistien mukana. Brittiläinen underground-tanssimusiikki saa "mainstream" suosiota kunnioitettavasti brittiläisen Katy B:n esittämänä - tällä levyllä yhdistyy drum 'n bass, dubstep, house, garage, funky, r&b ja miljoonat muut vähänkin tanssittavaksi kelpaavat elementit saumattomana kokonaisuutena.


Katy B on kuulun BRIT Schoolin kasvatteja (muita mm. Jamie Woon, Adele, Amy Winehouse, Imogen Heap), jotka tavalla tai toisella onnistuvat yhdistämään urallaan aina marginaalimusiikissa käytettyjä muotoja "valtavirtamusiikin" kuluneisiin rakenteisiin. No mutta varsinaiseen asiaan, Katy B:lla olisi voinut olla saumat lähteä paljon perinteisempääkin ilmaisuun, mutta kiitosta siitä, ettei helpointa reittiä olla valittu. Katy B saattoi myös olla viisas valitessaan Magnetic Manin Bengan tuottamaan levyn, koska tällaiselle musiikille on tosi kova kysyntä ainakin Briteissä. Britit ovat hulluna 90-lukuun tällä hetkellä ja mikään muu "tuote" tämän hetken markkinoilla ei takaa samanlaista matkaa takavuosille. Sugacubes vibat ovat valtaisat.


Ensikuunteluilla levyn tyyli tuntuu harmittavan tylsän yhtenäiseltä, mutta tarkemmalla kuuntelulla erilaisia tyylejä käytetään niin taidokkaasti hyväksi, ettei kuuntelija edes huomaa dramaattista eroa. Vaaditaan ammattitaitoa luoda ehyt paketti tanssimusiikkia, joka lainaa jokaisesta genrestä jotain koskaan jäämäättä paikalleen kolmea minuuttia pidemmäksi ajaksi. Levyn biisijärjestyskin on harvinaisen onnistunut, hittibiisejä ilmaantuu kulman takaa tasaista tahtia ja etenkin Katy On A Mission ja Broken Record voivat helposti kilpailla vuoden parhaimpien biisien titteleiden kärkikahinoissa. Tunne, tunnelma ja biitti - muuta ei tarvita.

Aluksi en pitänyt levyn varsin koruttomasta äänimaailmasta: bassojytinää, synoja, rumpukoneita, läppäribiittejä. Mutta toisaalta, näin Katy B:n upealle äänelle on annettu paljon tilaa hengittää ja niin kuin James Blaken ja James Woonin debyyteillä, äänellä on ollut suuri rooli levyn onnistumisessa. Vuoropuhelu äänimaailman kanssa on tällä kertaa kiusallisen yksipuolista, mutta silti Katy B on varsinainen seireeni, joka olisi vaivatta houkutellut Odysseuksen karikkoon.  Onneksi sentään Hard To Get biisillä kuullaan torvia, mikä nostattaa lopputunnelmia _paljon_. Samanlaisia yllättäviä hetkiä ja elementtejä olisi kaivattu hommaan lisää, koska tällaisena kaikki on jo ennen kuultu! Nyt kun jalka on onnistuneesti levy-yhtiöiden ovien väliin tungettu, voidaan taiteellisia vapauksia ottaa enemmän - kai? Takaisin äskeiseen biisiin vielä,  Hard To Get päättyy  hassusti kiitoksiin - hymyilemättä ei voi olla. Omasta mielestäni loppukiitokset levyn loppuun vaatii sellaista munaa, jota harvoilla dudeseillakaan on. Tosin, asia on jakanut "fanien" mielipiteitä ja monet sanovat loppukiitosten pilaavan koko levyn. Valittajat helvettin :) Jos Katy B:n arvelee olevan kylmä ja ammattimainen diiva, muuttuu mieli viimeistään levyn viimeisten minuuttien aikana.



Niin kuin monesti, levyn heikointa antia on ne sanoitukset. Sanoitukset kiertävät kehää miesten, miesten, bileiden, klubien, miesten, ystävien ja miesten ympärillä - löytyykö aiheeseen lisää sanottavaa? Ei löydy, mutta koska annoin synninpäästön Lady Gagalle, pääsköön Katy B myös pulasta. Sitä paitsi Best Coastin yksiulotteinen Crazy For You onnistui tekemään taidetta yksitoikkoisista lyriikoista! Jos lyyrista neroutta haluaa, lukekaa Sylvia Plathia ;)


Eli mitä käteen jää loppujen lopuksi? Kelpoa tanssimusiikkia, mallikasta nostalgiaa ja otteita nuoren naisen elämästä. Itsellänihän ei ole yhtään kosketuspintaa tällaisiin itse aiheutettuihin ongelmiin, joita naisilla on tapana olla, mutta en anna sen haitata. Ote tällaisesta:

Now one thing I can't stand is arrogance,
There is no way we would ever get along,
But one thing I love is confidence,
And humility to know when you've been wrong.


Päättäisit nainen, mitä haluat! Mutta hyvältähän tuo kuulosti laulettuna... whatever. On A Mission on klubilevy ihmiseltä, joka rakastaa bilettämistä - se myös kuuluu. Koko levy on yhtä tanssibiittien ilotulitusta ja viileiden soundien jääpaloja drinkissä kesähelteellä. Keep on raving, girl!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti