sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Friendly Fires - Pala




7.25/10.0


Ensimmäiseksi, vuoden hienoin levynkansi saattaa komeilla silmiesi edessä. Kannen papukaija koreilee kirkkaissa väreissä mustaa taustaa vasten - onko mitään tyylikkäämpää? Suottaapi olla, suattaapi olla olematta. Mutta kiistäminen ei käy siitä, että Pala on musiikillisestikin yhtä korea ja valloittava. Onko jo liian aikaista nimetä vuoden viihdyttävintä electropop-levyä?

Tehdään alussa selväksi, että Cut Copy, Cut Copy ja Cut Copy. Nyt yhtyettä ei tarvitse mainita enää kertaakaan arvostelun aikana, koska en yksinkertaisesti jaksa enää vertailua näiden kahden bändin välillä. Siinä missä aussit liian usein kaivavat biisinsä tylsien biisien hautausmaalta, nappaa brittisoulmatet biisiaihionsa ympäri maailma koostaen yhteen virkistävän drinkin. Yhtä virkistävää ja kesäistä kuin Pople ja lime-verigreippi Jaffa!


Heti levyn ensitahdeilta on selvää, millaisissa maisemissa seuraavat kolme varttia tullaan viettämään: Keveän tanssittavassa discon, elektron, worlbeatin ja dance-punkin sekamelskassa, jossa riittää makua ja variaatiota kuin Prisman irtokarkkihyllyllä. Nostalgia on päivän sana, minkä ovat taitaneet Friendly Firesin pojat tiedostaa uutta levyään tehdessä. Musiikki on aina tunnistettavaa, tarttuvaa ja feels good man - tyylistä fiilistelymusiikkia aurinkoisille kesäpäiville - miksei myös pikkutuntien laituritansseille ja keskikesän järvireissuille? Onnistuneimmillaan Pala on täydellinen esimerkki, kuinka tehdä täydellistä kesä-musiikkia... huonoimmillaan, kun yliyrittäminen karkaa käsistä kerran, kaksi.


Eilen koulujen päätöspäivänä kuuntelimme matkakaiuttimista Lappeenrannan linnoituksen valleilla muutaman biisin Palalta, samaan aikaan alempana örvelsi -97 teinejä. Kello oli hieman yli kahdeksan. Ja kaikki sopi niin hyvin yhteen. Silloin sisäistin: nyt on kesä. Pelottaa vain, että Pala jää vuodenajan vangiksi, eikä sovellu millään tavalla kuunneltavaksi muulloin. Noh, aika näyttää..


Yllätyskortti pöytään. Pala on levy, jonka Yeasayersit olisivat halunneet tehdä Odd Blood levystänsä. Samat elementit - miinus psykedelia - ovat tälläkin levyllä, mutta paljon pidemmälle vietyinä. Sama nuoruuden vimma ja tunteiden paatos, mutta vain suurempana ja uskottavampana. Laulajakin säväyttää enemmän.


Pintapuolisesti Pala on täydellinen sesonkituote muutamasta tylsästä ja junnaavasta hetkestään huolimatta. Biisien rakenteet eivät mitenkään maailman monipuolisempia ole ja ei tässä pyörääkään olla keksitty uudelleen. Mutta sen minkä Pala tekee, tekee se sen kunniakkaasti ja käsi sydämellä - vilpittömästi, rakkaudesta musiikkiin. Tätä minä haluaisin kuunnella Suomessakin radiosta! Friendly Fires lunastaa debyytin asettamat lupaukset tulevasta moninkertaisesti. Friendly Fires viimeinkin tanssitti itsensä sydämeeni ja varmasti tuhansien muidenkin, jotka eivät niin innostuneet debyytistä.

Jos Pala ei ole Mercury Prize ehdokkaana seuraavissa mittelöissä, julistan palkinnon virallisesti tarpeettomaksi.

ps. levy osoittautui harvinaisen lyhytikäiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti