keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Cults - Cults




5.5/10.0


En ymmärrä. En ymmärrä, miksi Cults saa hehkutusta osakseen, kun toisaalta aiemmin tänä vuonna Tennis pääasiassa sai valituksia Cape Dory levystään. Levyt ovat samankaltaisia, samanlaisia tyttö-poika asetelmalla ladattuja kesäisiä mansikoita. Ja Cults on kuukauden levy joka toisessa musiikkijulkaisussa - what? Vuosi sitten suurta blogisuosiota saavuttanut Go Outside saapuu 10 muun biisin saattelemana lunastamaan odotukset. Mitä jos niin ei käykään?


Go Outside voisi olla ajaton hitti. Sen melodia, naivistiset sanoitukset ja ajaton soundi ovat perusaineksia pophitille.. mutta miten ihmeessä suurin osa levystä onnistuu kuulostamaan kylmältä ja niin, hmmm, tylsältä. Abducted ja Oh My God ovat ainoita biisejä, jotka onnistuvat saavuttamaan Go Outsiden tason ja parhaimmillaan ylittämään sen. Oh My God on juuri sellaista musiikkia, jota voisi kuunnella repeatilla tuntikausia kyllästymättä. Muuhun tuotantoon kyllästyy ensimmäisen minuutin aikana..


Tai ehkä sitten vain ylireagoin. Musiikki on tarttuvaa ja suuriakin massoja miellyttävää. Biiseissä on paljon koukkuja, mutta mikään ei tunnu etenevän minnekään. Eikä se junnutus ole niin hyvää, että sitä jaksaisi 34 minuuttia kuunnella. Vastoin kaikkea järkeä, minunhan pitäisi rakastaa tätä!? Miksi siis nyt ei toimi, en osaa millään sanoa. Cults ei ole tarpeeksi omaperäinen ja pareampaa söpöä indie poppia on julkaistu kasoittain viime vuosina. Niin - Tennis ja Cape Dory, jonka kaikki ovat tuntuneet unohtaneen. Cults on kuin kaukainen serkku, joka esittää liian itsevarmasti temppuja, joita ei vielä osaa.


Ärsytystä aiheuttaa laulajan ääni, ihme kyllä, en ole joutunut valittamaan sietämättömästä laulajasta sitten Wild Beastsien. Olkoon Cults vaikka kuinka pophelmi, en sitä sellaisena pysty millään pitämään. Kuuskytlukulainen soundi on sentään onnistuneesti tuotu 2000-luvulle ja päälle on viskattu kivasti sampleja ja kaiutettuja soittimia. Kaikki näyttää paperilla vuoden levyltä, mutta kuulen vain tylsää ja vielä tylsempää geneeristä indie poppailua. Ehkä nyt kuitenkin liian kriittinen olen, olenhan sentään vapaaehtoisesti jo 11. kertaa levyä kuuntelemassa.


Cultsien debyytti Cults on pesunkestävää indie poppia, jota varmasti tullaan kuuntelemaan indiepiireissä ympäri maailman. Varmasti löytää monien best of - listoilta myös. Mutta ei minun. En edes osta omaksein. Positiivista levyssä on muutama erittäin onnistunut biisi, jotka aiheuttavat vakavaa tärinää ympäri kehoa. Muu levy vaan ei millään vastaa odotuksia, vaan viihtyy tylsyyden käytävillä. Kertakäyttökamaa? Kassotaan sitten syssymmällä, jos vaikka marjat olisivat kypsyneet kesän aikana makeimmiksi.

Koska oli niin vaikeata antaa arvosanaa, tyydyin kappaleiden keskiarvoon miinus kaksi arvosanaa. Turhan epätasaista kertakäyttökamaa ja Bad Things kuulostaa Viron euroviisubiisiltä - *itsetuhoista käytöstä*

1. Abducted *****

2. Go Outside *****
3. You Know What I Mean *½
4. Most Wanted **½
5. Walk at Night ***½
6. Never Heal Myself ***
7. Oh My God *****
8. Never Saw the Point ****
9. Bad Things *½
10. Bumper ****
11. Rave On ***



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti