torstai 2. kesäkuuta 2011

Austra - Feel It Break



7.5/10.0

Jos en tietäisi, kuvittelisin kuuntelevani The Knifen uutta levyä ensibiittien sykkiessä. Laulajien äänen samankaltaisuus oli tehdä tepposet, mutta monipuolisempi äänimaailma sentään vetäisi ajatukset pois halvasta Silent Shout - kopiosta. Feel It Break on oivaa elektronista ja eteeristä syntikkapoppia, jonka luokse palaa kerta toisensa jälkeen.



Haluan aloittaa bändin biisinkirjoittaja-laulaja Katie Stelmanisin äänestä. Jos Florence Welchin vahva ja taipuisa ääni yhdistettäisiin Karin Dreijerin kylmään, mutta vahvan tunnelmalliseen ääneen, olisi siinä Austran laulaja hyvinkin kuvailtu. Klassisesti koulutettu laulaja todellakin vakuuttaa ja tuntuu kuin koko musiikki eläisi hänen äänestään. Taisin juuri löytää uuden rakkauden naislaulajien rintamalta!



Feel It Break on siitä loisto levy, että se tarjoaa sekä hitit että tunnelmalliset kollektiiviseen kuunteluun sopimattomat itsetutkiskeluhetket. Biisit ovat erittäin melodisia, tarttuvia ja biitit useastikin hypnoottisia. Vaikka synkkyys ilmenee jo levyn kannesta, ei tämä mitään gootti-elektroa kuitenkaan ole. Austra ei eksy liiaksi pois valosta, vaan antaa auringon syleillä paleltuneita raajoja. Levy antaa paljon tunnelmallaan ja lähellä on, ettei hetkittäin itkisi onnesta ja erityisesti The Choke biisin kauneudesta. Äänimaailmasta löytyy kirkkaita synoja, rumpukonetta ja satunnaisesti pianoa tunnelmaa toimaan. Levy on yhtenäinen, mutta jokaisella biisillä on jotain omaa tarjottavaa kokonaisuuteen. Mahtipontista, mutta minimalistista - loistokasta, mutta nöyrää.


Kun on biisinkirjoitus ehtaa timangia, soundi kohdillaan, en tiedä mikä estäisi heitä tulemasta seuraavaksi isoksi jutuksi synkän elektron kentällä! Toivoisinkin kanadalaisen poppoon saavan ilmaa siipiensä alle ja lentävän ihmisten sydämiin viimeistään seuraavan levyn tullessa. Minä itse ainakin jään odottamaan innolla tulevaa.

Toivottavasti The Knifen seuraava tuotos olisi vähintään näin hyvä.

2 kommenttia:

  1. Stelmaniksen ääneen on pakko viehtyä, mutta kovien odotusten saattelemana levy ehkä alkoi vahvemmin kuin päättyi. Singlejulkaisut lopulta lupaili tiukempaa, mut aika jees deby silti.

    Harmi, et Imagessa - kuulemma - oli tätäkin trendisentriseksi soimattu. Mitä se varmaan onkin, joskin negatiivisesti toi termi värittää suotta hyvää musiikkia. Austrasta voi silti tosiaan tulla aika helpostikin the next big thing. En kyllä silti itse ois, ensimmäisen kerran kuullessa koko bändistä, et sille olis näinkin isoja juttuja tapahtunut, joten mistäs sen tietää miten suureks koko homma kasvaa.

    Toi Friendly Fires mistä intoilit, koki itellä ainakin saman kohtalon kuin Austra: sinkut pirun vahvoja, mut ei vaan jaksanut kiinnostaa loppuun asti. Ehkä nyt hehkutuksen myötä palaan siihen levyyn.

    VastaaPoista
  2. Pakko olla samaa mieltä kokonaisuuden kannalta, alkaa paremmin kuin loppuu, mutta miulle taas levy oli ekalla kuuntelulla aika mitäänsanomaton The Knife pastissi. Onneksi sentään intoa löytyi kuunnella uudestaan ja auttoihan se. Seuraava levy näyttää tuleeko näistä jotain vai liittyykö muiden unohdettujen bändien joukkoon.

    Friendly Firesin levyn sinkut on kyllä pirun kovia, juuri oikeet biisit valittu herättämään mielenkiintoa. Olis samanlaisiin sfääreihin nousevia "paloja" saanu levyn loppuunki tunkea, mutta en valita. Niin kauan ku hellettä riittää, niin Pala soi levysoittimessa kyllästymättömänä. Hieman ehkä tuo 9/10 arvosana arveluttaa, että menikö vähän turhan hypetyksen piikiin..

    VastaaPoista