sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

The Antlers - Burst Apart


8.3/10.0


On lähes mahdotonta yrittää suhtautua objektiivisesti musiikkiin, jonka olemassaolosta vastuussa on yksi suosikkibändeistäsi. Kahden vuoden takainen Hospice onnistuu edelleen herättämään kyynelkanavat talvihorroksesta ja lohduttamaan huonoina hetkinä - kaiken kaikkiaan kuolematon klassikko. In the Attic of the Universe hurmaa erakoituneisuudellaan ja ehdottomuudellaan. Mihin sitten asettuu bändin neljäs levy? Burst Apart avaa uuden sivun The Antlersien uralla, mutta kantaa marginaaleissaan menneisyyden kaikuja.



Peter Silberman lupaili uudelta levyltä riehakkuutta ja perinteisiä pop-biisejä konseptialbumin sijaan. Biisit ovat yksilöllisiä, eivätkä riippuvaisia toisistaan. Ne kuitenkin hengittävät samaa aamuauringon maalaamaa ilmaa, joka kuljettaa kuulijaa läpi satumaista metsää - vain käpyjen valloittama polku muistuttaa todellisuudesta. Kansi kertoo kaiken. Riehakkuudesta en niin tiedä, vain Every Night My Teeth Are Falling Out yltyy rokkaavampaan ilmaisuun - muulloin polulta poiketaan harvoin tai ei koskaan.


Eräs asia on hienoa huomata: The Antlers on viimein yhtye, eikä vain Peter Silbermanin projekti. Bändi pelaa yhteen hyvin ja musisointi on entistä vapautuneempaa ja monipuolisempaa kuin ennen. Itsevarmuus on tuonut mukanaan uusia sävyjä, joita käytetään rohkeasti hyväksi. Parenthess'in rummutukset ovat niin 90-lukua, niin 90-lukua, että Massive Attack haluaa trip-hop biittinsä takaisin.  Ratkaisut istuvat kokonaisuuteen kiitettävästi, eikä tuotannollisia ylilyöntejä tehdä - useasti. Ote on ammattimainen ja entistä tuotetumpi, mutta sama tunne musiikissa on onnistuttu säilyttämään - kiitos.

En mahda mitään sille, mutta aivan kuin olisin kuullut Radioheadin poikien soittavan levyllä dreampop-höyryissä? Kitaratyöskentely on aivan samanlaista kuin Jonny Greenwoodilla ja Silbermanin falsetto revittelee samanlaisella asenteella kuin Yorke. Tahallista tai ei, lopputulos ei ole hullumpi.



Burst Apart toimii ja ei toimi. Levylle on siunaantunut valitettavan useita harharetkiä mm. Tiptoe ja Rolled Together. Jos nuo kaksi biisiä eivät olisi kokonaisuutta vesittämässä, olisi Burst Apart voinut olla jopa Hospicen ylittävä teos. Onneksi Hospicea ei ole silti edes yritetty tehdä uudestaan, ovat varmasti jäsenet tajunneet miten onnistuneen kulttuuriteon siitä tekivät. Väljempi kokonaisuus ja ei niin emotionaalisesti raastavat sanoitukset mahdollistavat levyn intensiivisemmän kuuntelun. Hospicea ei nimittäin vain pystynyt kuuntelemaan kovin usein sen raastavuuden takia. Burst Apart on toiveikkaampi ja luokseensa kutsuva. Se ei yritä tukahduttaa surullaan, vaan aukaisee oven kollektiivisen alakulon tarkastelulle. Burst Apart ei räjähdä onnesta, vaan alakulosta - kaverini kutsuvat tätä masennusmusiikiksi.

Levyn ehdoton kliimaksi on lopetus. Hounds-Corsicana-Putting the Dog to Sleep biisijoukkio on yksi vuoden vahvimmista musiikillisista hetkistä, vaihdokset toimivat, jokainen biisi toimii ja ennen kaikkea ne toimivat tappavan tehokkaasti yhdessä. Hounds on unipoppia parhaimmillaan, Corsicanan julmetun kaunis kitara ja melodia saivat minut ensimmäisellä kuuntelulla kyyneliin (true story!) ja Putting the Dog to Sleep vetosi mahtipontisuudellaan ja tekstillään. En keksi parempaa tapaa lopettaa levyä kuin nämä kolme biisiä. Olisipa koko levy yhtä onnistunut..


Burst Apart ei ole harha-askel, mutta lievä pettymys. Levy tarjoaa kauniita hetkiä, mutta eksyy hetkittäin teille tuntemattomille, minuuteiksi harhailemaan ja vielä instrumentaalistikin. Silbermanin tunteikas ujellus pelastaa todella paljon, koska muuten The Antlers hukkuisi massaan nopeasti. Haluaisin antaa Burst Apartille korkeamman arvosanan, mutta se olisi tosiasioiden kieltämistä. The Antlersien paikka suosikkibändieni juokossa ei ole missään nimessä uhattuna. Burst Apart on kaunis, melankolinen ja ilmava levy, jonka luokse uskon palaavani vielä monta kertaa käpyistä polkua pitkin.

I Don't Want Love ****½
French Exit *****
Parentheses ****
No Widows ***½
Rolled Together **½
Every Night My Teeth Are Falling Out ****½
Tiptoe ***
Hounds *****
Corsicana *****
Putting the Dog to Sleep *****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti