perjantai 27. toukokuuta 2011

Shine 2009 - Realism


8.0/10.0

Kerrankin Suomessa julkaistaan levy, joka ei kuulosta yhtään suomalaiselta. Shine 2009 on Reginan Mikko Pykärin ja brightboyn Sami Suovan muodostama duo, joka taiteilee balearic beatin, ysäripoppailun ja pastellisävyjen seassa. Blogosfäärissä ilmiöksi noussut duo tuo esille musiikissaan kaikki parhaimmat puolet 90-luvusta: kornit synat, trip-hopahtavat rumpukoneet, laiskan laulutyylin ja tarttuvat sanat. Tällaista tavaraa olemme yleensä tottuneet kuulemaan rakkaasta naapurimaastamme Ruotsista ja erityisesti göteborgilaisen Sincerely Yours - levy-yhtiön tallista. Voittaako Suomen vastine jj:n, The Radio Dept.:n ja The Embassyn?

Realism kuulostaa tajuttoman hyvältä, siitä kaikki varmasti voivat olla yhtä mieltä. Mutta miten onkaan biisien laatu? Paria helmeä lukuunottamatta uskallan väittää, että tuotantoon on tällä erää panostettu biisejä enemmän! Tajuntaa räjäyttäviä pop-biisejä ei liikoja tarjoilla, tunnelman luominen sentään onnistuu pojilta moitteettomasti. Soundimaailma on harkittu ja hiottu täydellisyyksiin asti, kuin kasaan olisi puserrettu ehta pala ysäriä ja päästetty vapaaksi tasaisina annoksina levyn jokaiselle biisille. Mieli väistämättä hakeutuu aurinkorannalle, vain aidot Ray Banit puuttuvat.


Paula Abdul tekee yllätysvierailun levyn toisella biisillä, mikä on Suomen mittakaavassa melko vallankumouksellista. Entinen supertähti(?) tosin tyytyy laulamaan melko tunnistamattomasti So Freen taustoja, eikä Abdul ole edes kovin tunnistettavissa. Toisaalta, Realism on musiikkinsa puolesta juuri sellaista, jota Abdul omina tähtihetkinään levyillään tarjosi. Realism on siis kuin undergroundina syntynyt versio 90-lukujen tyttö- ja poikabändien musiikista suoraviivaisempana ja mentaliteetiltään indiempänä. Kuin Nylon Beat, mutta 2010-luvulla ja LCMDF, mutta ei ihan. Ehtaa poppia tämä on, helposti kuunneltavaa, mutta täysin merkityksetöntä ja unohdettavaa.

Epäilen ettei Shine 2009 perustaminen ollut kovin tiukkapipoista hommaa. Hauskanpitoa tässä on selvästi lähdetty tavoittelemaan ja siinä on kiistatta onnistuttu. Realism on hyvällä omatunnolla hömppä Feel Good - levy, jota tekee mieli luukuttaa aurinkoisena kesäpäivänä, korissa mansikoita ja poreilevaa juomaa. Realism poreilee kielen päällä miellyttävästi, tuttavallisesti tuottamatta pettymyksiä. Siihen on helppo tarttua, heittää komeroon säilymään vuosiksi ja ottaa tarpeen tullen esiin ja huomata kaiken säilyneen ennallaan, juuri niin kuin olit muistanut sen olevan. Realism on kelpo kunnianosoitus 90-luvulle - jokainen edes hetken silloin elänyt osaa arvostaa nostalgiatrippejä.

Ysäri on tehnyt tuloaan musiikkimaailmaan takaisin onnistuneesti pitkin vuotta, mutta vasta Realism tuo kyseisen ilmiön ja kesän tullessaan Suomeen. Odotan mielenkiinnolla, miltä mahtaa Reginan uusi loppukesästä ilmestyvä levy kuulostaa ja onnistuuko Shine 2009 viehättämään samalla tavalla elokuisessa illassa flow-festivaalilla kuin levyllä. Mitä tulee Sincerely Yours - artistit vs. Shine 2009, on ne ruotsalaiset vaan piirun verran taitavempia tekemään balearic beatia kuin me suomalaiset. Hopea ei ole häpeä, voitettiinhan myö sentään maailmanmestaruus - Den glider in!


1 kommentti:

  1. En tiedä mitä sinusta kuulostaa suomalaiselta, mutta minusta musiikki kuulostaa hyvinkin suomalaiselta. Se on vaan se jokin melodiassa ja yleisessä ilmapiirissä, mikä kavaltaa heti suomalaisuuden musiikissa.

    VastaaPoista