tiistai 17. toukokuuta 2011

Mélanie Laurent - En t'attendant



7.5/10.0

Laulavat näyttelijät ovat ehkä koomisinta mitä musiikkimaailma on kokenut. Joten aina herää suuri kysymys kuinka rahanhimoisia voivat ihmiset olla yrittäessään rahastaa katselijoita/kuuntelijoita/faneja hikisellä yrityksellä, parhaimmassa tapauksessa, laulaa covereita. Onneksi tiedän muutamia ihmisiä, jotka ovat onnistuneet taiteellisesti olematta koomisia. Björk, Charlotte Gainsbourg ja Jane Birkin to name a few. Tarantinon mestarityöksi nousseen Inglorious Basterdsin traaginen Shosanna Dreyfus (joka oli omasta mielestäni koko elokuvan koskettavin, vakuuttavin, paras hahmo kiitos näyttelijätyön), ranskalainen Mélanie Laurent, laulaa itsensä kertaheitolla näyttelijä-laulajien taivaalle.




Mélanie Laurentille kuuluu suuri kiitos ensiluokkaisen ranskankielisen levyn tekemisestä (ainakin osittain). Viime aikoina sellaisen löytäminen on ollut vanhan sanonnan mukaan kiven alla, mutta ei enään sillä En T'attendant lyö laudalta monen ranskalaissiskon sunnuntai-levyt tuosta vain! Pitkään ranskan Björk,  Émilie Simon, oli minulle ainoa oikea chanteuse, mutta Laurentin sympaattinen ja intiimi tulkinta nostattaa kylmiä väreitä ennenkuulemattomalla tavalla. En väitä Laurentin äänen olevan täydellinen saatika erinomainen, mutta jotain todella lumoavaa ja eroottisestikin latautunutta tunnelmointia voi olla aistittavissa ilmassa. Siihen lisättynä ranskan kieli ja tuloksena on parasta ranskalaista poppia tällä vuosikymmenellä.



Le temps prend du bon temps
Et je m'en ennuis avec le mien
Je m'invente des jeux qui ne valent rien
Je fais peu mais je fais bien
En t'attendant
En t'attendant





En t'attendant on erittäin ranskalaisen kuuloinen levy. Sen jokaisesta hetkestä huokuu punaviini ja aamuyöstä ikkunasta poltettu tupakka, tunnelma jonka kaltaista ei voi tallentua betoniparvekkeisen tuulipukukansan maassa. Pääosilta akustisen kitaran, jousien ja kepeiden rummutusten varaan rakentuva levy saa omanlaisen mausteen Laurentin puhelaulta, joka yllättää paikoin tunnepitoisuudellaan. Homma tuoksuu homejuustoilta ja patongilta ettei edes Damien Ricen läsnäolo tilannetta muuta. Vaikka Laurent antaa kaikki kiitokset Ricelle biisien kirjoittamista myöten, en ole Ricen musiikissa koskaan kuullutkaan yhtä vaikuttavaa tunnelmointia, johtuu varmaan Damienin rasittavast määkimisestä - Laurent vain lumoaa. Charlotte Gainsbourg + Beck kaltaisesta yhteistyöstä ei ole missään nimessä kyse.


Mutta onko En t'attendant sitten laskelmoitu tuote? Ranskalaista musiikkia ranskalaiselta näyttelijältä, mihin taatusti joka ikinen fani hairahtaa? Jos näin on, niin minua on huiputettu ja pahemman kerran. Levyltä paistaa rakkaus musiikkia kohtaan ja nimibiisin musiikkivideon lattialta bongasin The xx:n ja Histoire De Melody Nelson vinyylit, joten ihan tyhmästä eukosta ei voi olla kyse ! :) The xx vaikutteita levyllä ei kuulla, mutta Serge Gainsbourgin kädenjälki kuuluu väkisin puolessa ranskalaisessa musiikissa mitä nykyään tehdään. Odotin kuulevani Je t'aime... moi non plusin coverina, mutta onneksi ei nyt sentään. En t'attendant on omanlaisensa kunnioitus ranskalaista perinnettä kohtaan ja harvinaisen onnistunut sellainen.




Mélanie Laurent nousi hetkessä ranskalaisen elokuva- ja musiikkitaiteen uudeksi toivoksi. Myös käsikirjoittajana ja ohjaajana toimiva Laurent on todistunut olevansa lahjakas nuori nainen, jolta voi odottaa tulevaisuudessa paljon. Laurent ei ehkä ole laulaja, mutta eiväthän koskaan täydelliset laulajat kaikista mielenkiintoisimpia ole! En t'attendant on rehellisen kaunis ja onnellinen pop levy, tiedän sen - c'est vrai, je connais.



2 kommenttia:

  1. Itsekin löysin vasta Melanien, ja olen ihan myyty :)

    VastaaPoista
  2. En olisi voinut olla enemmän yllättyneempi ja vielä positiivisesti kun kuulin Mélanien ryhtyneen levyttämään!! Ihan myyty :)

    VastaaPoista