maanantai 16. toukokuuta 2011

Jamie Woon - Mirrorwriting

 
8.4/10.0

Jamie Woon on kuin musiikillisesti seksikkäämpi, maanläheisempi ja menevämpi versio James Blakesta, vaikka olemmekin ajautuneet ristiriitaan herrojen charmikkuudesta kaveripiirissäni. Tosiasia on se,että kaksintaistelulta ei voi välttyä: musiikissa flirttailaan dubstepin, future garagen ja soulin/r&b:n kanssa, hiljaisuus ja minimalistisuus kuuluvat asiaan ja molempien levyjen tunnistettavin elementti on laulajan taipuisa ja monipuolinen ääni.. Raaka-aineista sattui vain rakentumaan täysin vastakohtaiset levyt, josta suurin kiitos kuuluu varmasti Will Bevanille eli itse tummien soundien jumala Burialille.






Mirrorwriting kuulostaa harkitulta ja hiotulta levyltä, jonka rauhoittava ja öinen tunnelma lumoaa kerta toisensa jälkeen. Burialin tuotannollinen jälki kuuluu levyn biiteissä siitäkin huolimatta, että vain levyn kolme ensimmäistä biisiä on listattu hänen nimiinsä. Jamie Woon on varmasti hyötynyt jokaisesta yhdessä työskennellystä hetkestä ja ottanut vaikutteita levynsä muillekin biiseille. Taisin kuukausi sitten kavereilleni julistaa Mirrorwritingin olevan parasta post-dubstepia Burialin Untruen jälkeen, enkä voi täysin syödä sanojani vieläkään. Voin taata, että alkuinnostuksenkin jälkeen Mirrorwriting paljastaa itsestään jos jonkinmoista yksityiskohtaa ja taka-alalle miksattuja nakutuksia ja biitin osasia on mukava bongata jos aika käy tylsäksi.




Mirrorwritingia vaivaa kuitenkin yksi ongelma - se ei tiedä oikein mitä se haluaa. Night Airin klubipoljentoa, Lady Luckin modernia r&b:tä, Waterfrontin BackstreetBoysmaista tunnelmointia ja Spiritsin trip-hop-nostalgista äänimaisemaa. On toki hienoa, että Jamie Woon todistaa pystyvänsä vaikka mihin, mutta yhtenäisempi levy tyylillisesti olisi varmasti palvonut kokonaisuutta paremmin. Toisaalta radiomusiikkiin tottuneilla Mirrorwriting saattaa kuulostaa tylsyyksiin asti matkanneelta levyltä, jonka jokainen biisi muistuttaa toistaan. Että subjektiivista se. Kokeile itse!


Mutta ei anneta pikkuseikkojen haitata! Mirrorwriting on innostava levy, jonka luokse palaa vääjäämättä. Hyviä biisejä riittää vaikka millä mitalla ja runsaat yksityiskohdat elävöittävät biisejä tehden jokaisesta hetkestä yksilöllisen. Jos Burialin Untrue oli levy, jota kuunneltiin yksin kaupungilla kulkiessa, voidaan Mirrorwriting nauttia runsaassa kaveriporukassa ennen juhlimaan lähtemistä ja aamuyöstä kotiin tultuaan.


Jos minun pitäisi valita kumman ottaisin, Jamie Woonin vai James Blaken, en osaisi päättää. Molemmat onnistuvat erinomaisesti omalla polullaan. Ratkaisu dilemmaan käydään hakemassa Flow-festarin sunnuntai-illasta kun lavalle nousevat James Blake ja Jamie Woon - kunhan vain eivät esiintyisi samaan aikaan.

+ sain sydänkohtauksen kun kaksi viikkoa sitten postilaatikkoon tupsahti Mirrorwriting nimikirjoituksella.. nyt se on kunniapaikalla hyllyssä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti