keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Gang Gang Dance - Eye Contact



9.0/10.0

New Yorkin avant-garde - piireistä ponnistava kollektiivi Gang Gang Dance teki aikamoisen jytkyn. Parin vuoden takainen Saint Dymphna esitteli kollektiivin soundiin uusia tuulia, mutta vasta Eye Contact onnistuu löytämään tasapainon psykedelian, konerytmien ja avantgarden välillä. Gang Gang Dance on valmis nousemaan pois Animal Collectiven varjoista.


Eye Contact alkaa verkkaisesti mammuttimaisella Glass Jar - viisulla, joka 11 minuutin kestonsa aikana heittää pöytään jos jonkinlaista ääntä: Kevyttä ja lämmittävää psykedeliaa, rauhoittavaa äänimaailmaa joka pikkuhiljaa voimistuen ja voimistuen vie jalat alta vauhtiin päästessään. Glass Jar on kuin Eye Contact pienoiskoossa - trooppinen sademetsä täynnä sateenkaarenvärisiä lintuja ja leikitteleviä apinoita, valloittavaa! Hienon aloituksen jälkeen vauhti hidastuu pieneksi hetkeksi kun post-rock vaihde potkaistaan päälle. Nyt on sanottava ettei kyseessä ole Sigur Rós/GY!BE tyylistä hidasta ja vankasti vyöryvää äänimassaa, vaan varsin elektronista ja instrumentaalista tyylien sekamelkaa, jolle on vaikea löytää tarkkaa genremääritelmää. Jotain maailmanmusiikin, bollywoodin, Lähi-Idän ja länsimaisen popmusiikin väliltä.




MindKilla kuitenkin muuttaa kaiken... sillä rehellisesti sanottuna en ole kuullut mitään näin menevää sitten Daft Punkin Alive 2007 - livelevykäisen. Niin hyvästä tanssimusiikista on kyse!! Jalka alkaa pakostikin vipattamaan kun biisi lähtee soimaan.  MindKilla totisesti sulatti aivoni äänimaailmallaansa. Biisi on niin täynnä hienoja yksityiskohtia ja helvetin hyvän kuuloista ääntä, että en osaa löytää mitään moitittavaa, täydellistä. Siis aivan täydellistä!! Olen varma, että jossain toisella puolella maailmaa tähänkin aikaan on menossa ravet tällaisen musiikin tahdissa. Viekää minut sinne. Nyt. Heti.


Loppu levy meneekin toipuessa tästä ennenaikaisesta iloisesta kuolemasta. Levyn jälkimmäinen puolisko ei ole missään nimessä paskaa, mutta jos MindKilla isketään levyn puoleenväliin niin eihän sitä voi olla rikkomatta replay nappulaa!? Lopun ∞ ∞ ja ∞ ∞ ∞ väliraidat antavat hienoja hengähdystaukoja, sillä niitä tarvitaan. Eye Contact on hengästyttävää musiikkia. Onneksi loppuun siunataan vielä Thru and Thru kaltainen matka muinaiseen Egyptiin faaraoineen ja kleopatroineen, viettelä ja mahtipontinen loppuhuipennus.


En muista millon viimeeksi olisin ollut aidosti näin innostunut jostain levystä. Eye Contactin suurin vahvuus on siinä, että se koukuttaa ja iskee heti ensimmäisellä kuuntelulla. Vaikka tällaiset tarinat yleensä johtavat ennenaikaiseen itkuun, voin vakuuttaa että Eye Contact vain paranee kuuntelu kuuntelulta. Biisit ovat täynnä mielettömiä yksityiskohtia ja kokonaisuus soljuu yhteen vaivattomasti. Levy kuullostaa yhdeltä jamisessiolta, jonne kuuntelija on kutsuttu todistamaan taian syntymistä. En pysty kuvittelemaan kuinka suurta musiikin juhlaa Gang Gang Dancen livekeikat voivat tällä materiaalilla olla.


Monipuolisuus ei kuitenkaan latista kokonaisuutta millään tavalla. Levyn elinvoimana kulkee ennakkoluuloton asenne kaikenlaista musiikkia kohtaan, mikä yhdistää toisillensa vieraita elementtejä uskomattomalla tavalla. Heikkohermoisimmat olisivat saaneet käsissään aikaan vain koomista näpertelyä. Levy kuljettaa kuuntelijaa maisemasta ja tunteesta toiseen. On harvinaista herkkua nauttia näinkin yhtenäisestä teoksesta. Eye Contact on teos, se on koettava. En oikeastaan keksi mitään muuta valitettavaa kuin se, että laulaja vetää liian överiksi  yhdellä biisillä. Eikä se ole paljoa se.




Kaikille rytmikkään, psykedeelisen ja hyvän musiikin ystäville. Gang Gang Dancen yhdistelmä Saharan autiomaata, Amazonin sademetsää, Hong Kongin yökerhoja ja New Yorkin taidepiirejä voi hyvinkin olla parasta elektronista musiikkia tänä vuonna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti