perjantai 15. huhtikuuta 2011

The Weeknd - House of Balloons


8.7/10.0

Tissi. Levynkannessani on tissi. "Latasin tämän ilmaisen mixtapen, koska kannessa on tissi." Haluaisin edes kerran elämäni aikana sanoa noin - no mutta ei. Höh. Pöh. Ja tissi. Eikun vain lataamaan laillisesti täältä!

The Weeknd on torontolainen muusikko, jonka musiikki on indie-uskottavinta R&B:tä sitten Janelle Monáen ja How to Dress Wellin. Jotenkin tulee huono fiilis, kun kaikki R&B, jota ikinä kuuntelenkaan saa aina kriitikoilta suurta suitsutusta. Olen ehkä liikaakin kriitikoiden orja tämän musiikkityylin suhteen, mutta pakko kyllä myöntää että The Weeknd:in yllättävän valmiin kuuloisessa mixtapessa on samankaltaista viehättävyyttä kuin D'Angelon ja Maxwellin tyylikkäässä ja sensuellissa musiikissa. The Weeknd ei kyllä mene sieltä mistä aita on matalin, vaan perinteisen megatuotetun R&B:n sijaan luvassa on utuisen tunnelmallista Beach House - sampleilla kuorutettua seksiä musiikin muodossa. Last.fm'n foorumeilla käytetyimmäksi tagiksi on noussut Baby Making Music - peitto heiluu ja homma toimii.



House of Balloons on mixtape, joka ei kuulosta yhtään mixtapelta. Viime aikoina julkaistut mixtapet (jj:n Kills ja M.I.A.:n Vicki Leekx) ovat olleet äärinmäisen kovatasoisia, mutta aina kuulostaneet mixtapelta. Siitä asiasta pitää antaa kunnia Abel Tesfaylle. Perustat ovat tukevalla pohjalla ja uskaliammat ovat voineet jo ennustaa The Weekndin meriittitornin kohoavan pilvien korkeudelle.



Abel Tesfayen ääni on House of Balloonsin mielenkiintoisin elementti. Michael Jacksonin tunteikasta ääntä muistuttavat vokalisoinnit lähtevät korkealta ja vaivattomasti. Ääni leikittelee vahvojen biittien päällä ja utuisen soundin päällä se leijailee kohti kuuntelijan kylmät väreet keskusta. Nuoresta iästä riippumatta ääni on vahva näennäisestä heikkoudestaan huolimatta, se taipuu alhaalta ylös ja soi ikuisuuksia puhtaana. Yleensä en pidä puhtaista äänistä, mutta Abelin ääni eroaa jollain merkittävällä tavalla perusR&Bjampan joilotuksista. R&B musiikille tyypilliset rakkauden, intohimon ja vaaran ympärille luodut sanoitukset tuntuvat heräävän eloon! Se resonoi. Toisaalta suomalaisena minun on äärinmäisen vaikeaa samaistua laulajan ongelmiin - samantekevää.




Ja ne samplet. Annan kaiken kunnioitukseni miehelle, joka uskaltaa käyttää musiikissaan Beach Housen sampleja. Ja vielä onnistuu siinä. Mutta valitettavasti en osaa tunnistaa muita sampleja Siouxsie and the Bansheesien Happy Housesta viedyn (mahtavan) synariffin lisäksi. On kai sattumaa, että juuri biisit joiden samplet tunnistin, ovat suosikkejani. House of Balloons/Glass Table Girls on heittämällä yksi vuoden biiseistä, jolla olisi vielä mahdollisuutta suosioon valtavirrassa.



Vaikka olenkin tässä suurimmaksi osaksi vain kehunut House of Balloonsia, ei se ole lähelläkään täydellistä levyä. Muutaman biisin ei onnistu erottua joukosta vielä kuudennella kuuntelukerralla. Sanotaan, että se on loistava pelinavaus. House of Balloons on onnistunut herättelemään mielenkiintoani ja olen takuu varmasti kuulolla, kun varsinainen debyyttilevy ilmestyy herralta. The xx:n debyytin tunnelmaan verrattuna House of Balloons poikkeaa ikävästi kurssiltaan auringon puolelle liian useasti. The xx:n debyytti oli alusta lähtien täysosuma biisiensä, tuotannonsa ja tunnelmansa ansiosta. House of Balloons hallitsee noista kolmesta määreestä erinomaisesti ensimmäisen, kiitettävästi loput. Tästä on parempi kuin hyvä jatkaa.




+ Uskottavaa R&B:tä
+ Surumielinen ja aavemainen tunnelma
+ Nimikkobiisi on yksi vuoden parhaimmista biiseistä
+ Mixtape on yksi parhaista viime aikoina julkaistuista mixtapeista
- Tunnelma katoaa ikävästi välillä
- Muutama biisi ei onnistu säväyttämään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti