keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

TV on the Radio - Nine Types of Light



7.2/10.0

Vuosi sitten luulin TV on the Radion tarinan tulleen päätökseen, kun newyorkilainen bändi vetäytyi kaikessa hiljaisuudessa tauolle. Jo hetken näytti siltä, että bändin jäsenet viihtyivät aivan liian hyvin toisten projektien parissa. Surutyö oli jo tehty, mutta sitten aivan puskista yhtye toi maailman tietoisuuteen neljännen studiolevyn ja sen kylkiäiseksi _elokuvan_. Mikä hullu idea. :)


Nine Types of Light on TVOTR:in uran rauhallisin ja romanttisin paketti. Levy täynnä rakkauslauluja valuu siirappisena suklaakeksien ylle ja vajaan 40 minuutin keston ajan cd-soittimessa paistuvat suklaakeksit maistuvat rakkaudelta. Suklaakeksit ovat rakkauden lisäksi rakentuneet vaahtokarkeilta muistuttavista Kyp Malonen ja Tunde Adebimben vuorottelevista laulumelodioista ja Candy King tuottaja Dave Sitekin irtokarkkihyllyn laajuisista yllätyksistä. Korvakarkkia, mitäpäs muutakaan!


TV on the Radio yhdistelee musiikissaan vaikka mitä indie rockista funkiin ja souliin. Jostain syystä tuntuu, että karsiminen tyylillisissä seikoissa on tuonut paljon selkeyttä yhtyeen musiikkiin. Olihan Dear Science julkaisun aikana modernin rockmusiikin magnum opus, mutta jostain syystä en nähnyt sitä koskaan levynä joksi suurin osa kriitikoista ja maksavasta kuuntelijakunnasta sitä kehui. Muutenkin TV on the Radio on aina ollut niiden "ihan kiva" - yhtyeiden seassa. Nine Types of Light ei siihen ratkaisevasti tee muutosta, mutta "ihan kiva" - asteikolla TVOTR saattaa tulevan kesän aikana nousta portaan pari.


Nine Types of Light kuulostaa parhaimmillaan onnelliselta ja elämänvoimaiselta levyltä, mitä vahvistavat heti aloitusbiisi Second Song ja maistiaissinkkunakin julkaistu Will Do. Rennon svengaavasti ja funkahtavasti rakentuvat biisit ovat TV on the Radio:ta parhaimmillaan. Levy on onneksi puoleensavetävä ja alusta lähtien tarttuvinta TVOTR:ia ikinä ja uskon muidenkin biisien paljastavan varsinaisen charminsa kesän koittaessa. Pelkäsin levyn olevan turha comeback, mutta pelkoni onneksi osottautuivat turhiksi. Tanssittavuus on edelleen läsnä ja positiivinen asenne on hajottanut synkät pilvet keväisen kaupungin yltä. Kymmenen sokerista, siirappista, makeaa ja kirpeää biisien muodossa olevaa karkkia kuuluvat kaikki irtokarkkipussini suosikki kokoonpanoon :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti