torstai 21. huhtikuuta 2011

tUnE-yArDs - W H O K I L L




9.2/10.0

Kliseisesti hulluuden ja nerouden välinen raja on hiuksen hieno. Merrill Garbusin tapauksessa pistäydytään rajojen molemmilla puolilla päätymättä lopputulokseen. Tune-Yards projektin ensimmäinen tuotos BiRd-BrAiNs tarjosi lähinnä häivähdyksiä hulluudesta, mutta W H O K I L L saa alkuperänsä monenlaisesta äänestä ja yhdistelmästä hulluutta ja timanttista biisinkirjoitusta. Kuka tappaakaan kenet?



Ensimmäistä kertaa kuunnellassani Tune-Yardsia luulin miehen laulavan. Elin siinä luulossa W H O K I L L :iin asti, koska ensimmäistä kertaa vaivauduin ottamaan tyypistä selvää. Järkytys oli suuri, koska harvoin hämmennyn laulajien äänestä samalla tavalla. Niin kuin Antony Hegartylla, Joanna Newsomilla, Janis Joplinilla ja Björkillä, Merrill Garbusilla on täysin uniikki ääni jonkalaista toista ei tässä maailmassa ole. Ääni kiertää asteikolla vuoristorataa, Powan korkeat kiekaisut kietoutuvat mataliin kuiskauksiin saumattomasti.



Musiikillinen sillisalaatti koostuu noise-popin ja lo-fin häivähdyksistä, afropopista, psykedeliasta, kunnon rock meiningistä ja kaikesta muusta tropiikin ja suurkaupungin välillä. Biisit eivät tahdo istua paikallaan vaan poukkoilevat jokaiseen ilman suuntaan palaten välillä lähtöpisteeseen. Rytmisesti W H O K I L L on ilonpurkauksia täynnä, täynnä pommin tarkkaa tikitystyä, räminää, kohinaa ja alkukantaisia rummutteluja. Musiikillisen viitehistorian lainailu käy Merilliltä tuosta vain ja samalla biisillä voi yhdistyä parhaimmat puolet 70-luvun svengaavista bassokuvioista, 80-lukulaisista saksofoneista ja 2000-luvun makuuhuonehappohyökkäyksistä. W H O K I L L : in maalaama tapetti on värikäs, mutta ei millään tavalla ärsyttävä!!






tUnE-yArDs:in maailma saattaa ensikuuntelemalla olla turhankin outo, mutta alkukangistelusta huolimatta aistit tottuvat Merrillin luomaan ulottuvuuteen yllätävänkin nopeasti. Oma kuuntelukokemukseni meni suurinpiirtein näin:

1. Kerta: Uhm? Tää on ihan hirveetä shaibaa, taas näitä Animal Collectiven perässä hiihteleviä hörhöjä :((
2. Kerta: No joo.... mutta ei kuitenkaan. Liikaa päämäärätöntä haahuilua!
3. Kerta: Huomaan *sheikkaavani* omassa huoneessani kuulokkeet päässä
4. Kerta: Täähän alkaa olemaan jo kehujensa arvosta musaa!
5. Kerta: REPLAY NONSTOP



Kerrosten alta nimittäin riittää löydettävää seuraaviksi viikoiksi, ehkä jopa kuukausiksi. Jotta kuuntelukokemuksesta ei tulisi tylsää uusien juttujen etsintää, tarjoaa W H O K I L L aihetta juhlaan ja hymyyn - se ei ota itseään turhan vakavasti ja kieli poskella meininki säilyy alusta loppuun. Viimeeksi näin hauskan levyn päästi ilmoille Ariel Pink's Haunted Graffiti viimevuotisella Before Today levyllänsä, jonka livekelpoisuus katsastetaan tämän vuoden flow'ssa. Yhtymäkohtia Before Today'lla ja W H O K I L L 'illa löytyy useita: molemmat levyt pyöräyttävät tehosekoittimessaan vuosikymmeniä vanhoja materiaaleja omanlaisekseen smoothieksi. Siinä missä Before Today oli vintagemainen ja c-kasettimaisen tuhnuinen, on W H O K I L L tropiikin sademetsän väreissä ja mauissa uiskenteleva kesälevy. Yhtymäkohtia levyllä on myös parin vuoden takaiseen Dirty Projectorsien arvostelumenestykseen Bitte Orcaan: samanlaiset laulumelodiat ja kakofonian sinfoniamainen hyödyntely ovat lujassa käytössä. Bitte Orca tosin häviää taiston selvin luvuin Tune-Yardsin jo melkein klassikolle.


On yllättävän vaikea valita levyn parasta biisiä, koska jokainen biisi tuntuu eri kuuntelukerralla aukenevan uudella tavalla. Powan letkeä tunnelma ja kylmiä väreitä herättävä pilvissä käyvät kiekaisut saavat kehon sykkimään tahdissa, Riotriotin björkmaisen eksoottinen tunnelma pistää parastaan,  My Countryn vauhdikas ja helvetin asenteikas laulu vie jalat alta! W H O K I L L tarjoaa monta pysäyttävää hetkeä, joista vaikuttavimmat ovat My Countryn ja Riotriotin hullun nerokkaat tokaisut. Kuuntele ja ihastu spotifyssa.

Kuolin juuri onnesta.

+ Sairaan makee ja värikäs
+ Merillin taipuisa ääni
+ Energia ja tunnelma aivan toisesta maailmasta
- Merillin ääni tulee taatusti herättämään mielipiteitä
- Ennakkoluuloiset eivät paljon tästä innostu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti