lauantai 2. huhtikuuta 2011

The Pains of Being Pure at Heart - Belong



Pähkinänkuoressa New Yorkin trendipiireistä ponnistava The Pains of Being Pure at Heart blendaa tehosekoittimessaan My Bloody Valentinen Strawberry Wine EP:n hellyyttävän naivistisen noisepopin, Loveless'in tärykalvot räjäyttävät kitaravallit,  The Smithsien tasoisen indie poppailun ja The Jesus and Mary Chainin Psycho Candyn ja muun tuotannon. TPoBPaH on harvinaisen brittiläisen kuuloinen bändi Amerikasta, mutta se on ainoastaan positiivista! Debyytin sivuutin ihan kivana jälkishoegaze/twee pop/jangle pop - levynä, vaikka levy oli puhdasta korvakarkkia kestonsa ajan. Yhtyeen uusin, Belong, sen sijaan on korvakarkin lisäksi ysäri-indie rock anthemeineen omilla jaloillaan seisova teos. Bändi on löytänyt soundinsa -  hitsi vie, hymyilyttää ihan!

9.4/10.0

Debyytin jälkeen paineet ovat varmasti olleet kovat (lähes pelkkää) kiitosta saaneella yhtyeellä, koska tuottajiksi on palkattu legendaarinen Flood(!). Aluksi pelkäsin lopputulosta, mutta loppujen lopuksi en ole onnistunut kuulemaan Floodin tuottamaa levyä, joka olisi huono (johtuu varmasti enemmän yhtyeestä kuin tuottajasta). Suuren luokan tuottaja näkyy parhaiten kurvien siloittumisena, särön heikentymisenä ja nyansoidummassa miksauksessa: rummut ovat mahtavasti esillä, särö taustalla, Kip Bermanin nasaalit vokalisoinnit jalustalla. Debyytillä kaikki elementit olivat samalla tasolla, nyt tasoeroja on käytetty rohkeammin. Onko se sitten itsensä myymistä vai ajatusten kristallisointia? Mene ja tiedä - sinä päätät.


Itse voin sanoa olevani paljon tyytyväisempi uutukaisen soundiin. Sokerisuudestaan huolimatta se on tarpeeksi ronski ja rehellinen, ei ollenkaan dollarinkuviot silmissä tehtyä täsmähitin hakuammuntaa. Belong on hyvä nimi levylle, koska bändi on tuntunut löytäneensä itsensä, tavan jolla luoda musiikkia, tavan jolla soittaa sitä ja paikkansa musaskenestä. Olisi hullua skipata levy vain sillä perusteella, että se on "helpompi" ja huolitellumpi. Ei debyyttikään ollut takaperin soitettua progea! Soundi - muy bueno ja tosi let's go.



Entä sitten ne biisit? Jokainen biisi on toinen toistaan vaikuttavampi ja elämää suurempi! Voin ylpeänä sanoa, että tuotannolliset ratkaisut saavat biisit kuulostamaan yksittäisiltä biiseiltä, eikä pelkästään samalta biisiltä kymmenen kertaa soitettuna eri soinnutuksilla. Debyytin ongelma oli siinä, että hyvät ideat olivat jääneet hyviksi ideoiksi ja Yound Adult Frictionin tasoisia klassikon aineksia ei biiseissä hyödynnetty (toisin sanoen kertakäyttökamaa). Nyt biiseissä on ainutlaatuinen ote, yksityiskohtia ja twee popin sokerisia melodioita vaikka millä mitalla. Liika makea on pahasta, joten siksi astetta rankempi ote väliin harjaa hampaat ja ikenet verille. Heart in your Heartbreak, Belong ja The Body ovat 2011 versiot 90-luvun indie anthemeista.

Vaikka kuinka Belong on valloittava levy, on sille eksynyt valitettavasti kaksi "tylsää" biisiä. Ei ne huonoja ole, mutta eivät valitettavasti muun levyn tasoon yltävää särinäpopin riemuvoittoa. Anne With an E ja Even in Dreams harmillisesti katkaisevat hurjassa vauhdissa olevan levyn. Kokonaisuudesta poikkeavat The Body ja My Terrible Friend ovat synoineen sitä onnistuneempaa kokeilua. Levyn päättävä upeaan fiilistelevään kitarointiin ja kauniiseen synaan luottava Strange feidaa Belongin hiljaisuuksiin. Levyn hienoimmat ja majesteettisimmat hetket on ovelasti sijoitettu ensimmäiseksi ja viimeiseksi.




Vajaat 40 minuuttia kestävä Belong on makea ja särmikäs levy aurinkoiseen iltapäivään. Kannen värikkyydestä huolimatta pinnan alla kytee surumielisyyttä, jota nuoren elämä on täynnä. Levy on loppujen lopuksi hyvin nuorekas asenteeltaan ja soinniltaan. Kokonaisuutena hieman epätasainen levy tarjoaa mahtavia yksittäisiä biisejä, joita kestää tehosoittaa vaikka koko vuoden. Belong palautti mielenkiintoni yhtyeeseen ja debyyttiin. Suosittelen kokeilemaan sitäkin. Tulevaisuus näyttää millainen vaikea kolmas levy tulee olemaan. En olisi kovin pahoillani, jos sama kehityssuunta jatkuisi :)

Debyytin klassikko maistiaiseksi



+ Uudistunut soundi toimii moitteettomasti
+ Sinkkubiisit ovat parasta TPoBPaH koskaan
+ Tunnelma
+ Mahtipontisuus ja melodisuus
+ Rumuudessaan kaunis
- Hieman epätasainen albumikokonaisuus
- Loppujen lopuksi ei mitään järin uutta




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti