sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Peter Bjorn and John - Gimme Some


7.5/10.0

Gimme Some on järjestyksessään kuudes albumi ruotsalaisen Peter Bjorn and Johnin discografiassa. Monet ovat varmasti kuulleet sen vihellysmelodialla kuorrutetun Young Folks hitin. Harmi, että Young Folks on monen ainut kosketus Peter Bjorn and Johnin kaltaiseen popmusiikkia tekevään orkesteriin. Vastoin yleistä käsitystä, Peter Bjorn and John ei ole yhden hitin ihme, vaan PB&J on aina osannut luoda levyillensä hienoja tunnelmia ja aurinkoisia pop-biisejä. Kokonaisuuksia ennen kaikkea ja kokonaisuuksista tämä musiikin kuuntelija diggaa.


Writer's Blockin jälkeisen menestyksen jälkeen "vaikea" Seaside Rock kohtasi närkästystä ja Living Thing ei aiheuttanut montaakaan riemunkiljahdusta - yleisesti. Omasta mielestäni levyt kuitenkin osoittivat PB&J:nin kunnianhimoisuuden tavoitella uutta. Vaikka PB&J on soundillisesti aina taattua itseään tunnistettavasta Peter Morénin laulusta ja kitaroinnista, Björn Yttlingin bassokuvioista John Erikssonin villeihin rummutteluihin. Gimme Some on askel suoraviivaisempaan ja rockaavampaan ilmaisuun. Kuin Letting Out määrätietoisempana versiona.




Odotukseni Gimme Somea kohtaan nousivat huomattavasti, kun Lykke Li:n uusimman levyn, Wounded Rhymesin tuotannosta vastasi PB&J:n Björn Yttling (josta arvostelu tässä). Haaveilin jo Li:n vierailusta, mutta onneksi siihen ei ole tarvetta. Porukka pärjää hyvin keskenään ja samoja kikkoja on hyväksikäytetty omallakin levyllä - mahtavaa. Ilmava soundi antaa paljon tilaa jokaisen soittimen vapaalle virtaavuudelle, äänimaisema ei ole liian ahdettu. Kokonaisuus virtaa vapaasti ja rennosti, vaikka garagemeiningin intensiivisen
tykityksen ääreen päästään kerran jos toistekin.





Sanoituksista en jaksa mainita paljoakaan, sillä ne jatkavat samalla linjalla - elämää, ei sen enempää. Ainakin ne kuulostavat pirun tarttuvilta ja helpoilta sopiakseen kesäiseen rallatteluun, näitä biisejä uskaltaa laulaa suihkussa/autossa/yksin kotona täysissä fiiliksissä. Sopivan harmitonta, ei liian syvällistä.


Vaikka olenkin ainoastaan kehunut levyä, en silti pidä sitä täydellisenä, en lähellekään. Osittain se on vanhan kertaamista, hyväksi todetun uusimista uusissa kuoseissa. Joskus levy on liiankin tasapaksua, varmasti soitettua, riskiä ei tunnuta otettavan paljoakaan. Tästä asiasta voi olla montaa mieltä, sillä joillain artisteilla/bändeillä turhan radikaalit muutokset olisivat pahasta, mutta toisille ne sopivat. Ehkä jäin kaipaamaan radikaalimpaa muutosta. Toki hieman nössömäisestä indiepoppailusta on siirrytty isojen poikien leikkikentälle särömmän ja ärhäkämmän soundin kanssa, mutta PB&J jatkaa samalla radalla kuin ennenkin. Hyvät biisit  ovat yhtä kuin hyvä levy.

Parempi tämä on kuin Living Thing.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti