torstai 10. helmikuuta 2011

Valehtelisin jos väittäisin pitäväni näistä




Ei, ei, ei, ei ja kerran vielä ei. Ei sitä hommaa näin hoideta. Jos taivaaseen kurkotetaan, niin silloin pitäisi olla takin taskussa jotain mikä oikeuttaisi ja mahdollistaisi sen nousun. White Lies ei pääse edes nousukiitoon uusimmalla levyllään vaan katkeaa keskeltä kahti ensimmäisen biisin kohdalla. Hohhoijaa ja puhhuijaa.


White Lies on niitä übertrendikkäitä post-punk revival yhtyeitä, jotka nousivat kuumaakin kuumemmiksi vaihtoehtoisiksi jumaliksi. Itseäni tämä bändi on tökkinyt alusta lähtien, vaikka To Lose My Life levykäisellä sentään yritystä oli. Ritual taas on varman päälle viety rutiini suoritus - tylsää vai tylsää?

Onneksi koko levy sentään ei ole täynnä tylsää ja geneeristä Joy Divison/Interpol/Editors - coverbändityylistä jumitusta. Strangers biisi on ainut hetki levyllä, jolloin voisin kuvitella tämän yhtyeen oikeasti sulattavan kuuntelijoidensa sydämet. Se olisi hieno hetki millä tahansa levyllä.


Siihen ne ilonaiheet sitten katoavat. Biisit eivät toimi, soitanta on tylsää, kaikki on jo kuultu kauan sitten. Miksi sitten en valita Interpolista? Koska Carlos D ja Paul Banks. Harry McVeighillä ei ole karismaa eikä tarpeeksi "viettelevää" ääntä viemään hommaa loppuun asti. Syvä baritoni se ääni kyllä on, mutta ei tarpeeksi muistettava. Ja pakko mainita vielä että tää soundi on kyllä ihan hirvee, en tykkää yhtään levyn miksauksesta.


On tämä levy sentään kuunneltavaa, mutta en koe suurta tarvetta palata levyn luokse. Joskus ihmettelin miksi White Lies oli niin suosittu. White Lies on kuin helppo versio kaikista post-punk suuruuksista. Kunnioittaminen on eri asia kuin varastaminen. Uskon, että juuri aloittelevat vaihtoehtokakarat löytävät paljon White Liesistä. Toivon kuitenkin, että White Lies toimisi "siirtymähuumeena" vahvempiin ja parempiin aineisiin, Joy Divisioniin ja vaikka uuden levyn julkaisseeseen Wireen (on muuten hitsin mallikas suoritus 30 vuotta? pystyssä olleelta yhtyeeltä).

White Lies on vaikean tehtävän edessä seuraavan levyn kohdalla. On tavoitettava jotakin. Ritual ei ollut täysin huono levy, kaiken tämän alla on ihan ok levy. Ihan kivasta on pitkä matka musiikin historian galleriaan.

+ Strangers
- Kuuntelen mielummin Justin Bieberiä, koska sekin on jotain "uutta" verrattuna tähän
- Bigger Than Us on ärsyttävin sinkku tänä vuonna

4.2/10.0




Lupasin ystävälleni aloittaa blogin, jossa arvostelisin uutta musiikkia. Lupasin sitten ottaa ensimmäiseksi levykseni Gorillazin The Fall levykäisen. Kun tartuin haasteeseen, ahdistuin. Koska The Fall on pelottavan huono levy Plastic Beachin jälkeen, Gorillaz ja Demon Days levyistä puhumattakaan. Pakko kuitenkin jotain sanoa.

Olin heti innoissani kun Damon kertoi Gorillazin julkaisevan joulupäivänä ilmaisen levyn. Ja vielä pelkästään iPadilla tehtynä. Hullu projekti kuulosti niin lupaavalta, että joulun odotus tuntui entistäkin pidemmältä.

Joulupukki antoi minulle väärän lahjan. The Fall on kauhean kuuloinen - hätäisesti äänitetty ja viimeistelemätön. Oli kuin olisin saanut lahjaksi kasan demoja. Tässä on nyt kyllä pakko olla joku virhe. Ei ollut mitään virhettä. Harmistuin.

Ilmaiseen levyyn pitäisi aina suhtautua anteeksiantavasti, mutta jo Nine Inch Nails ja Radiohead osoittivat, että ilmainen levy ei välttämättä tarkoita huonoa. Damonin olisi kannattanut miettiä hieman pidempään ennenkuin päästäisi tällaisen levyn markkinoille. The Fall on malliesimerkki mahdollisuuksista, miltä levy voisi kuulostaa iPadilla tehtynä. On tämä kyllä iPadilla tehdyksi varsin mallikas, mutta silti niin tyhjä ja ponneton.



Levy tuntuu jumittavan samoissa biiteissä, tylsissä biiteissä. Biiseistä ei saa mitään irti, koukkuja ei ole, ei tämä kovin kunnianhimoistakaan ole.
Mikäköhän idea tällä levyllä oikeastaan on? Hankkia vain julkisuutta?

Revolving Doors on ainut biisi, joka onnistuu herättämään minussa jotain. Se on ihan näppärä ja kaunis biisi, ehkä yksi Gorillazin onnistuneimmista hetkistä akustisen kitaran ja herkän biitin naputellessa taustalla. Loppu levy vaipuu ikävästi taustamusiikiksi, jonka tarkoituksenmukaisuutta epäilen. Gorillaz ilmeisesti tarvitsee vierailijoita levyilleen tehdäkseen niistä mielenkiintoisia. Albarn, olen hyvin pettynyt.


Onneksi sentään naapurimaastamme Ruotsista annettiin mukavampi musiikillinen ilmaislahja, jj:n Kills, joka on erittäin onnistunut mixtape kooten vuoden 2010 hienosti pakettiin. Siinä missä jj:n yritys oli hip-hop samplejen täytteinen musiikin juhla, on The Fall aikamoinen pudotus tasosta. Syksyltä tämä levy ei kuulosta, pystyynkuolleelta kylläkin. Seuraavalla kerralla toivoisin herra Damon Albarnin jäävän studioon tekemään biisinsä vierailijoiden kera, sillä vain sinä ja iPad ei ole se paras yhdistelmä.


+ Ilmainen (ei tästä mitään maksaisi)
+ Revolving Doors
-  Mielikuvitukseton
- Tylsä
- Epäonnistunut kokeilu tehdä levy tien päällä iPadia käyttäen

- Hirveät puhesamplet


3.5/10.0

1 kommentti:

  1. "Kuuntelen mielummin Justin Bieberiä, koska sekin on jotain "uutta" verrattuna tähän" Ei toimi edes näsäviisaana sarkasmina. Mielenkiintoinen blogi kuitenkin.

    VastaaPoista