tiistai 22. helmikuuta 2011

Toro y Moi - Underneath the Pine

Toro Y Moi – Underneath The Pine

8.3/10.0

Kuten saattaakin jo arvata, Underneath the Pine on hyvin, hyvin, hyvin kesäinen levy. Ja discokas. Piristysruiske ainakin näiden -30 asteen pakkasjaksojen aikana. Niin kesäinen, että mielikuvitusreissaan palmun alle siemailemaan virvokkeita (vaikka nimensämukaisesti männyn alle pitäisi singota). JA NUO VIIKSET, AI JUMANKEKKA, MÄ TAHTOO!!

Jos blogin ensimmäinen postaus on tuttu, muistatte varmaan miten kehuin Chaz Bundickin debyyttiä, Causers of This levyä hienoin ilmauksin. Rennot biitit, hip-hop lainailut, retrosoundit ja ranskalainen house kohtasivat aisteja kiihottavalla tavalla: kylmät väreet, kotibiletykset ja "eargasmit" ovat jokakertainen kokemus.

Saturday Night Fever tuli ja potkaisi hip-hopit ja hop-hipit studiosta ja ripusti kattoon discopallon. Mukaan kutsuttiin myös Beatles-fanaatikko soittamaan akustista kitaraa ja muita hassuja psykedeelisen popin kaveruksia. Tuossa kuvauksessa oli kaikki olennainen pähkinänkuoressa - ulkoa pehmeä, sisältä mehukas.



New Beat on vuoden tanssittavimpia biisejä ja en ihmettelisi yhtään jos aloittaisin tulevat viikonloppuni tällä biisillä koko vuoden 2011. Biisi onnistuu sytyttämään alusta lähtien ja kantaa koko tuokion. Hikeä pukkaa pintaan ja tanssivarpaita kolottaa!
Before I'm Done on Beatleseiden kadonnut lapsi. Jotain hyvin Paul McCartneymaista tässä on tai sitten kuulen aivan omiani. Joka tapauksessa akustiseen kitaraan ja perinteiseen pop-estetiikkaan luottava Before I'm Done on levyn kaunein hetki, tarpeellinen hengähdystauko pitkällä matkalla. Mieleeni tuli aavikon keskellä oleva keidas, kun sellaiseen törmää, ei voi olla ilahtumatta. Täydellinen pop-biisi!

Vaikka Underneath the Pine tarjoaa unohtumattomia hetkiä, on silläkin omat heikkoutensa. Osa biiseistä menee toisesta korvasta sisään ja tulee toisesta ulos jättämättä suuria muistikuvia. Kuunteluhetkellä biisit ovat hymyn huulille nostattavia ja rentouttavia, mutta tunnin päästä ei tahdo muistaa paria biisiä enempää. En usko, että edes "Chillwaven" edustaja Toro y Moi pyrkii unohdettavuuteen. Kauniita melodioita, vähän koukkuja.

Mutta onneksi tuo kaikki valitus unohtuu viimeistään loppuhuipennuksen koittaessa. Kuusiminuuttinen Elise on hengästyttävän upeaa kuunneltavaa. Chaz ei ole kuulostanut näin hyvältä millään muulla biisillä, melodia herättää kylmiä väreitä ja sovitus on sopivan lo-fi. Oli mahtava idea lopettaa levy näin, tavalla, joka saa kuuntelijan painamaan replay-nappia välittömästi kappaleen päätyttyä. Levyn loppuessa Elisen kertosäkeen melodia soi päässäni ikuisuuksia. Ja todellakin innostuin ryhtymään musiikintekijäksi, pirun innostavaa tämä!!!





Kaikenkaikkiaan Underneath the Pine on erinomainen levytys. Se on innostava ja siitä on helppo nauttia. Se ei tylsistytä kertaakaan kuuntelun aikana ja tarjoaa tasaisin väliajoin korvakarkkia. Tämä jos mikään musiikki osaa viihdyttää! Se ei ehkä ole maailman suurin mestariteos, maailmojamullistava magnum opus, mutta tehtävänsä se hoitaa paremmin kuin hyvin. Ansaitsee blogin ensimmäisen hymiön! Linkki Spotifyhyn löytyy tästä ja otsikosta!

: )

+ Mukavan chilliä ja kesäistä musiikkia
+ Vaikutteiden ottaminen psykedeelisen popin aarrearkusta
+ Chaz Bundick todisti olevansa tuottelias muusikko
+ New Beat, Before I'm Done ja Elise <3

- Unohdettavuus


2 kommenttia:

  1. etkai oikeesti haluu tollasii viiksii?

    VastaaPoista
  2. Jos olisin Chaz Bundickin näkönen, niin sillon ottaisin :) Ehkä kesällä... :D

    VastaaPoista