sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Radiohead - The King Of Limbs

                                                        
9.0/10.0

Joskus sitä tulee eteen levyjä, joista on hirveän vaikea sanoa mitään. The King of Limbs on sellainen levy - haastava ja vaikeasti arvioitava. Yritän kuitenkin sanoa jotain järkevää tähän.


Radiohead antoi hienon ystävänpäivälahjan minulle ja miljoonille muille faneille kertoessaan uuden levyn digitaalisesta julkaisusta lauantaina ja fyysisen paketin saapumisesta toukokuussa. Kaksi vinyyliä, cd ja paljon kansitaiteita, maailman ensimmäinen NEWSPAPER-albumi. Mikä se sellainen on? Selviää toukokuussa..

Bändi aikaisti digitaalista julkaisua perjantaiksi ja ehdin juuri ladata levyn nettisivuilta ennen wanhojen jatkoille lähtemistä. Jatkot oli mitä oli, seuraava päivä odotutti.
Beats. Beats everywhere. Thom Yorke on kertonut mm. Four Tetin ja Burialin vaikuttaneen sävellystyössä ja se on ensimmäistä kertaa kuultavissa selkeänä. Biisien rytminen puoli kuulostaa aivan siltä kuin Kieran Hebden olisi kutsuttu studioon jamittelemaan bändin kanssa. Radiohead ei ole koskaan ollut sellainen edelläkävijä, miksi sitä on kutsuttu. Vaikutteita otetaan kaikkialta ja sulatetaan uuteen muotoon. Radioheadin kalttaisia sulattamoja kaivataankin lisää! Ja tietenkin niitä edelläkävijöitä.



Levyn yleistunnelmaa rakentamassa ovat rytmien lisäksi Yorken kauniina (ja joskus editoituna) soiva ääni, Colin Greenwoodin rytminen bassonsoitto ja Jonny Greenwoodin ajoittainen kitara. Pikajunan lailla etenevät neljä ensimmäistä biisiä muodostavat selvän kokonaisuuden jo samankaltaisuutensa vuoksi. Sen jälkeen kelkka kääntyy hitaasti kohti tunnelmapaloja, joista Codex on All I Needin ja Pyramid Songin rinnalle nostettavissa oleva mestariteos. Juuri Codex toimii levyn kliimaksina, merkkinä siitä että Radiohead hallitsee vielä hommansa.


The King of Limbs on hämmentävä levy. Se on lyhyt eikä se iske pöytään mitään kovin yllättävää. Radioheadin muuta tuotantoa tarkasteltaessa katse kääntyy (aliarvostetun) Amnesiac levyn kohdalle - samankaltaisuutta on paljon eikä sitä peitellä. The King of Limbs on kuin sekoitus KID A:n ja Amnesiacin kokeellista lähestymistapaa yhdistettynä In Rainbowsin vapaana ja rentona soivaan äänimaailmaan. Yhtäläisyyksiä löytyy myös Thom Yorken soolotuotannon kanssa.


Kuten Lotus Flowerin musiikkivideolta huomaa, on The King of Limbs melkoinen one man show. Thom Yorke lienee ottanut entistäkin vahvemman johtohahmon roolin osakseen. Musiikkivideosta sen verran, että Wayne McGregorin koreografia taipuu Yorkelta yllättävänkin hyvin - Yorkesta olisi voinut tulla vaikka millainen tanssija, jos omaisi ergonomisemman liikkusmistavan.





 

Kysymysmerkki nousee ilmaan Separator biisin kohdilla. "If you think it's over, you're wrong" mantraa hoetaan biisin lopussa. Onko tämä lupaus jatkosta? Toivottavasti, koska Radioheadin pojat ovat tuntuneet löytäneensä varsin hedelmällisen soundin. Kysymyksiä herättää myös Newspaper-levyn kaksi vinyyliä, luulisi 37 minuuttia musiikkia mahtuvan yhden vinyylin A ja B puolille? En haluaisi olla liian optimistinen, mutta Radiohead onnistuu aina yllättämään iloisesti.

Arvosanaa on mahdotonta antaa 2 päivän kuuntelun jälkeen, koska kuten kokemus kertoo, on Radioheadin levyillä tapa elää omaa elämäänsä. Ne kasvavat, kehittyvät, näyttävät itsestään eri puolia eri tilanteissa. Jos nyt antaisin levylle neljä tähteä, katuisin tekojani ennen kuin lumet ehtivät sulaa. Musiikkihan on tarkoitettu kuunneltavaksi - music on, world off.



+ Yhtenäisyys
+ Musiikkia aivoille ja myös raajoille (kokeiltu on!)
+ Rytminen puoli pitää mielenkiintoa yllä
+ Lämmin ja ajoittain kylmiä väreitä herättävä
+ Yksi hieno albumi lisää Radioheadin uralla


- Levyn ensimmäinen puoli heikompi toiseen verrattuna
- 37 minuuttia musiikkia ja 8 biisiä tuntuu liian vähältä (vaikka laadusta tässä maksetaankin)
- Yhtenäisyys syö biisien omia vahvuuksia
- Ei mitään uutta Radioheadin vanhoille kuuntelijoille

Suosittelen kaikille ennakkoluulottomille.



2 kommenttia:

  1. Mä oon ihan kikseissä tästä! En oo mikään Radioheadin 2000-luvun tuotannon suuri fani, mutta tää iski täysillä.
    Sanoisin että kaks noista sun miinus puolistas on melkein plussia, mutta muuten tosi hyvä arvio. Oikein asiantunteva ;)

    VastaaPoista
  2. 37 minuuttia tuntuu siksi vähältä, koska toi levy kuulostaa niin hyvältä ja toimii niin vallan mainiosti! 37 minuuttia on sopiva aika matkustamista ajatellen: kouluun/töihin mennessä, siinä sivussa kuunnellen. Mutta sittenkun on aikaa nauttia siitä musiikista ja aikaa rauhoittua kuuntelemaan sitä, pitää pistää kaksi kertaa soimaan että saa täyden nautinnon ;)

    Uskon, että miun mielipiteet tän levyn suhteen tulee heittelemään paljonkin kevään aikana.

    Ja kiitos rohkaisevasta palautteetsta :)

    VastaaPoista