tiistai 15. helmikuuta 2011

PJ Harvey - Let England Shake




PJ Harvey - Let England Shake

Polly Jean Harvey kuuluu niihin musabisneksen rautanaisiin, joita ei nuoremmat kokelaat ole vielä saavuttaneet. Varsin omalaatuisen uran varrelle on mahtunut monenlaista levykäistä, joista mielenkiintoisin on ehdottomasti uutukaisin.

Jo hieno kansi onnistuu herättämään kysymyksiä minkälaiselta levy tulisi kuullostamaan sisällöltään. Edellinen White Chalk levyn kansi lupasi juuri sitä mitä oli tulevan pitää. Let England Shake tarjoaa pienoisen yllätyksen, mukavan sellaisen.

 

Let England Shake on nimensä mukaisesti matka PJ Harveyn kotinummille läpi sotatantereiden ja tragedian. Henkilökohtaiseltakin tuntuva levy onnistuu olemaan hyvin universaali, koska voisin kuvitella itseni tapahtumien keskelle. Ja koska en ole kovin patrioottinen ihminen, niin en tulisi koskaan tekemään levyä kotimaastani. PJ teki - hyvässä ja pahassa. Kunnianosoituksia!


Levyn musiikillen anti on lyriikoita paljon mielenkiintoisempi juttu. Piano on heitetty pois ja kitaraan on taas tartuttu. Kokeellisuus näkyy uljaina sovituksina - aavemaisina ja utuisina, kuin Englannin kansallismaisema. Kaukana on Stories from the City, Stories from the Sea ajan suoraviivaiset rock-rallit, mutta kyllä näistä asennetta löytyy jos ei muuta. On hyvin vaikea kuvailla Let England Shakea musiikillisin genrein: se on hieman folkahtavaa, nostalgista brittiläistä kitarointia, kunnianhimoista singer-songwriter tunnelmointia, mutta vielä moderniakin ja rikasta kitararockia. Hedelmäsalaatti jättää suuhun monenlaista makua.


Levystä on hieman hankala saada aluksi otetta, mutta kyllä sieltä kerroksittain aukenee valloittaviakin asioita. Nimittäin ennen tätä levyä en pitänyt PJ Harveytä kovin kummoisena kokonaisuuden luojana, pääosassa aina aiemmin olivat vain biisit. Nyt kerrankin kokonaisuus toimii hienolla tavalla.

Vaikka kaikki asiat tuntuvat olevan kohdillaan, niin silti en tunne kuuntelevani kaikkien aikojen suurinta klassikkoa (johtuu kai vasta parin päivän tutustumisesta) - aika näyttää. En osaa sanoa mitä jäisin kaipaamaan lisää, en tiedä mitä jättäisin pois, mutta silti tuntuu että jotain tässä nyt on pienesti "vialla". Ottakaa selvää ja kertokaa minulle.

Levy onneksi löytyy Spotifysta, mutta suosittelen kyllä hankkimaan fyysisen kopion. Voi tämän levyn arvo nousta yllättävänkin nopeasti tunnepuolella ja kansitaiteet ovat kyllä aivan mahtavat.
PJ Harvey – Let England Shake


+ PJ Harveyn alati muuttuva ääni ja lähestymistavat
+ Let England Shake on onnistunut poliittinen levy, ehkä sukupolvilevyksikin joskus yltävä teos
+ Kokonaisuus pitää otteessaan koko ajan
+ Hienoja yksityiskohtia soundipuolella ja tuotannossa
+ Kansi ja kansitaiteet


- Miesvokalistit tukemassa (onneksi harvoin)
- 40 minuuttia tuntuu liian vähältä

- Tarttumapinnan vähäisyys saattaa karkoittaa uudet kuuntelijat


9.0/10.0

2 kommenttia:

  1. Hyvä arvio!
    En ole ikinä ollut mikään suuri PJ- fani, mutta tää uusin yritelmä yllättäen kolahti (aika samoista syistä kuin yllä on mainittu). Meen kuuntelemaan vielä lisää, on tää vaan niin hyvä! :D

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia kiitoksia!!
    Oon aina pitäny PJ Harveyn musiikkia hieman puuduttavana, mutta ei tän levyn kohdalla ollu mitään ongelmia! Levy tuntuu paranevan kuuntelu kuuntelulta, vain taivas rajana :)

    VastaaPoista